Kansalaisuskonnon ulottuvuudet suomalaisessa tutkimuksessa - Käsitehistoriallinen analyysi

Abstract

Työssä hahmotellaan käsitehistoriallisesti kansalaisuskonnon käsitteen (engl. civil religion) käyttöaluetta ja ulottuvuuksia suomalaisessa tutkimuksessa. Tutkimuksesta on pyritty antamaan kattava kuva, mutta painopiste on ollut erilaisten käsitteen käyttötapojen hahmottamisessa. Tavoitteena on toimia kansalaisuskontotutkimuksen kriittisenä itsereflektiona. Metodologisesti työ rakentuu sosiaalisen konstruktionismin varaan. Tutkimusmenetelmä on semasiologisesti painottunut käsitehistoriallinen analyysi.Aluksi esitellään Robert N. Bellahin vuonna 1967 aloittaman amerikkalaisen kansalaisuskontokeskustelun oppihistoriallisia taustoja alkaen Rousseausta ja de Tocquevillesta. Myös käsitteen uskontososiologisia taustoja esitellään. Sen jälkeen käydään läpi keskustelussa esiin nousseita ulottuvuuksia, jotka ovat ”transsendentti – itsetranssendentti – (ei-transsendentti)”, ”profeetallinen – papillinen”, ”universaali – partikulaari”, ”henkilökohtainen – yhteisöllinen”, ”julkinen (kansalaisuskonto) – yksityinen (kulttuuriuskonto)”, ”virallinen/ylevä – kansanomainen – rietas” ja ”kirkollinen – valtiollinen/kansallinen”.Suomeen käsite rantautui Luterilaisen maailmanliiton tutkimusprojektin myötä 1980-luvulla. Tutkimus keskittyi tarkastelemaan kirkon ja yhteiskunnan suhdetta. Käytössä oli yhteiskuntauskonnon käsite. 1980-luvun puolessavälissä käsitteen käyttöalue laajeni ja käyttöön otettiin kansalaisuskonto-käännös. Aiemmin teologien suosima yhteiskuntauskonto näyttäisi olevan jäämässä pois käytöstä. Käsitteellä viitattiin muun muassa nationalismiin ja kansanliikkeisiin. Eniten tutkimusta on tehty kirkkososiologisessa viitekehyksessä. Suomalaisessa kansalaisuskontotutkimuksessa näkemykset käsitteen käyttöalueesta ovat asettuneet ulottuvuuksille ”kirkollinen – sekulaari”, ”transsendentti – ei-transsendentti”, ”ylhäältä ohjattu – ruohonjuuritaso”, ”julkinen – yksityinen” ja ”konservatiivinen – liberaali”.Lopuksi suositellaan, että jatkossa kansalaisuskontotutkimus ottaisi vallankäyttöön liittyvät seikat paremmin huomioon ja pyrkisi ilmiötä tutkiessaan ottamaan huomioon sen moniulotteisuuden. Kansalaisuskonto on liukas käsite, joka on paremmin hyödynnettävissä jos sitä sovelletaan heuristisesti.

Asiasanat: tieteensosiologia, käsitehistoria, uskontososiologia, kansalaisuskonto