Hauptzüge des DaF-Unterrichts in der Regelschule und in der Waldorfschule. Eine exemplarische Fallstudie zum Vergleich der Unterrichtsmethode der fünften Klasse an zwei finnischen Schulen.

Abstract

Oheisessa pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan saksan kielen opetuksen pääpiirteitä peruskoulun ja steinerkoulun viidensillä luokilla. Molempien koulujen opetuksen taustalla on yhteinen perusopetuslaki, jonka pohjalta perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet kulloinkin laaditaan. Opetussuunnitelmassa mainitut muutamat poikkeukset kuitenkin antavat steinerkouluille mahdollisuuden noudattaa opetuksessaan steinerpedagogisia periaatteita. Valtakunnallisen ja kaikille kouluille yhteisen opetussuunnitelman lisäksi jokainen koulu laatii oman opetussuunnitelmansa. Tutkielmani tarkoituksena onkin selvittää, minkälaisia yhtäläisyyksiä ja eroja on havaittavissa opetusmetodeissa näissä kahdessa koulussa, joiden opetuksella on yhteinen perusta mutta jotka noudattavat opetuksessaan erilaista pedagogiikkaa. Tutkimukseen osallistui yksi peruskoulun viides luokka ja yksi steinerkoulun viides luokka ja tutkimusmetodeina toimivat havainnointi ja oppituntien videointi, sekä opettajien kanssa käydyt lyhyet keskustelut.

Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimii konstruktivistinen oppimisteoria ja steinerpedagogiikka. Konstruktivistista oppimisteoriaa voi pitää tämän hetken vallitsevana oppimisteoriana ja siitä löytyy viitteitä myös perusopetuksen opetussuunnitelmasta (2004). Steinerkoulu sen sijaan on esimerkki Suomessa laajimmalle levinneestä vaihtoehtopedagogiikasta.

Tutkimukseni teoreettisessa osassa käsittelen ensin vaihtoehtopedagogiikan syntyä ja steinerkoulujen asemaa Suomessa. Sen jälkeen esittelen steinerpedagogiikan pääpiirteitä, joilla on merkittävä vaikutus opetuksen kulkuun ja opetusmetodeihin. Lopuksi käsittelen konstruktivismia oppimisteoriana keskittyen erityisesti sen piirteisiin ja mahdollisuuksiin vieraan kielen opetuksessa. Esittelen työssäni lyhyesti myös behavioristisen oppimisteorian pääpiirteet.

Tutkimuksen empiirisessä osassa tarkastelen ensin minkälaisista osista ja sisällöistä molempien koulujen saksan kielen tunnit pääpiirteissään koostuvat. Tutkimustuloksista ilmenee, että erityisesti steinerkoulun saksan kielen tunnit etenevät usein saman kaavan mukaan, vaikka oppitunnin keskeinen sisältö vaihteleekin. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen oppitunnin alussa ja lopussa toistuvat ulkoa opetellut lorut ja leikit, joiden avulla opetellaan esimerkiksi numeroita, värejä, verbejä. Peruskoulussa sen sijaan oppikirja määrittelee pitkälti oppituntien kulun ja käsiteltävät aiheet. Toiseksi empiirisessä osassa tarkastellaan, miten vuorovaikutus opettajan ja oppilaiden välillä molemmissa kouluissa toteutuu. Havainnoinnin perusteella voidaan todeta, että steinerkoulussa opettajan ja oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen vaikuttaa esimerkiksi se, että osa oppituntien sisällöistä toteutetaan aina samalla tavalla, jolloin sisällöt ovat oppilaille entuudestaan tuttuja eikä niiden toteutus vaadi tarkempia ohjeita. Peruskoulussa vuorovaikutus on monessa kohtaa monimuotoisempaa, sillä kaikki tehtävänannot ovat oppilaille entuudestaan uusia ja vaativat tarkempaa perehdytystä. Kolmanneksi empiirisessä osassa selvitetään kieliopin opetuksessa käytettäviä opetusmetodeja. Tulosten analysointi osoittaa, että peruskoulussa kieliopin opetus tapahtuu usein oppikirjaa hyödyntäen, kun taas steinerkoulussa kielioppia opetetaan muilla keinoin. Tutkimuksessa esimerkkinä kieliopin opetuksesta, tai sen kertaamisesta, oli verbintaivutus, joka steinerkoulussa tapahtui oppilaille entuudestaan tutun melodian avulla.

Tutkimustulokset osoittavat, että erityisesti oppikirjalla on suuri merkitys oppituntien sisältöihin ja opetusmetodeihin. Peruskoulussa oppitunnit on mahdollista rakentaa oppikirjan ympärille, kun tutkimukseen osallistuneessa steinerkoulussa ei oppikirjoja tällä luokka-asteella ole käytössä.

Asiasanat: kielen oppiminen, saksan kielen opetus, steinerpedagogiikka, konstruktivistinen oppimisteoria