Ihmisoikeudet edellä kilohailia tarkastelemaan? Q-metodologinen haastattelututkimus Suomen kehityspolitiikan läpileikkaavien tavoitteiden toteuttamisesta instituutioidenvälisissä kehitysyhteistyöhankkeissa
LEHTONEN, PINJA (2013)
LEHTONEN, PINJA
2013
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23676
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23676
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani pyrin hahmottamaan Suomen kehityspolitiikan läpileikkaavien tavoitteiden toteuttamista instituutioidenvälisessä kehitysyhteistyössä. Läpileikkaavat tavoitteet ovat voimassaolevassa, vuoden 2012 kehityspoliittisessa toimintaohjelmassa sukupuolten tasa-arvo, eriarvoisuuden vähentäminen ja ilmastokestävyys. Keskityn tutkimuksessa Geologian tutkimuskeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen toteuttamiin hankkeisiin. Ne on rahoitettu institutionaalisen kehitysyhteistyön instrumentilla (IKI). Projektien sisältö on pääsääntöisesti luonnontieteellinen ja tekninen. Tutkimuksen tilasivat mainitut laitokset, jotka pohtivat, miten voisivat paremmin toteuttaa läpileikkaavia tavoitteita tulevissa hankkeissaan.
Tutkimukseni pyrkii ymmärtämään, millaisia läpileikkaavien tavoitteiden toteuttamisen mahdollisuudet ja haasteet ovat IKI-toimijoiden näkökulmasta. Lisäksi paneudun työssä siihen, onko toimijoilla aiheesta suuria mielipide-eroja vai johtuvatko vaikeudet enemmänkin viestintäongelmista.
Tutkimus ankkuroituu teoreettisesti hermeneutiikan ja pragmatismin periaatteisiin. Niissä korostuu yhteisymmärrykseen ja tiedon käyttöarvoon tähtäävä ote. Ihmisten kokemusperäinen tieto nähdään arvokkaana ja toiminnan konteksti tärkeänä. Pragmatismi ja hermeneutiikka vaikuttavat tutkimuksen tiedonhankinnan ja analyysin taustalla, mutta varsinainen tiedonkeruu toteutetaan Q-metodologialla sekä haastatteluilla.
Tutkimuksen Q-metodologiseen vaiheeseen osallistui 17 suomalaista institutionaalisen kehitysyhteistyön toimijaa ulkoasiainministeriön kehityspoliittiselta osastolta, Ilmatieteen laitokselta ja Geologian tutkimuskeskuksesta. Q-metodologisen osion lisäksi haastattelin yhtätoista laitosten kumppani-instituutioiden työntekijää.
Tutkimuksen tuloksiksi muodostuivat neljä faktoria (A–D) ja kumppanien haastatteluista muotoutunut näkemys tai diskurssi. Faktori A korostaa hermeneuttisesti, että instituutioiden kehitysyhteistyön tulisi olla nykyistä ihmislähtöisempää ja osallistavampaa. Faktori B puntaroi pragmatistisesti hankkeiden käytännön toimintatapojen merkitystä läpileikkaavien tavoitteiden toteuttamisessa. Faktorilla C halutaan nostaa laitosten profiilia kohdeyhteiskunnissa ja faktorilla D keskittyä enemmän laitosten omaan luonnontieteellis-tekniseen osaamiseen. Faktoreilla C ja D on joitakin yhteneväisyyksiä. Kaikki faktorit ovat lisäksi yhtä mieltä viidestä niin sanotusta konsensusväittämästä. Myös kumppanien diskurssi on jossakin määrin samankaltainen kuin faktorit. Se painottaa kehityksen sisäsyntyisyyttä.
Suurin yksittäinen tutkimustulos oli se, että viestintää tulisi tehdä hankkeissa yleistajuisemmaksi. Projektien osapuolilla oli nimittäin melko samanlaiset näkemykset läpileikkaavien tavoitteiden toteuttamisesta, mutta heidän viestintänsä oli vaikeaa ammattisanastojen erilaisuuden takia. Kommunikaatiota pitäisi selkeyttää myös kohdeyhteiskunnan kanssa etenkin hankkeiden tavoitteista ja keinoista neuvoteltaessa. Näin kohdeyhteiskunta kokisi hankkeet omikseen ja niiden hyödyistä tulisi kestäviä. Tutkimuksen lopussa esitetään aineistoon pohjaavia toimintasuosituksia läpileikkaavien tavoitteiden toteuttamisesta tulevissa instituutioidenvälisissä kehitysyhteistyöhankkeissa.
Asiasanat:Suomen kehityspolitiikka, kehityspolitiikan läpileikkaavat tavoitteet, Instituutioiden-välisen kehitysyhteistyön instrumentti (IKI), twinning, hermeneutiikka, pragmatismi, Q-metodologia
Tutkimukseni pyrkii ymmärtämään, millaisia läpileikkaavien tavoitteiden toteuttamisen mahdollisuudet ja haasteet ovat IKI-toimijoiden näkökulmasta. Lisäksi paneudun työssä siihen, onko toimijoilla aiheesta suuria mielipide-eroja vai johtuvatko vaikeudet enemmänkin viestintäongelmista.
Tutkimus ankkuroituu teoreettisesti hermeneutiikan ja pragmatismin periaatteisiin. Niissä korostuu yhteisymmärrykseen ja tiedon käyttöarvoon tähtäävä ote. Ihmisten kokemusperäinen tieto nähdään arvokkaana ja toiminnan konteksti tärkeänä. Pragmatismi ja hermeneutiikka vaikuttavat tutkimuksen tiedonhankinnan ja analyysin taustalla, mutta varsinainen tiedonkeruu toteutetaan Q-metodologialla sekä haastatteluilla.
Tutkimuksen Q-metodologiseen vaiheeseen osallistui 17 suomalaista institutionaalisen kehitysyhteistyön toimijaa ulkoasiainministeriön kehityspoliittiselta osastolta, Ilmatieteen laitokselta ja Geologian tutkimuskeskuksesta. Q-metodologisen osion lisäksi haastattelin yhtätoista laitosten kumppani-instituutioiden työntekijää.
Tutkimuksen tuloksiksi muodostuivat neljä faktoria (A–D) ja kumppanien haastatteluista muotoutunut näkemys tai diskurssi. Faktori A korostaa hermeneuttisesti, että instituutioiden kehitysyhteistyön tulisi olla nykyistä ihmislähtöisempää ja osallistavampaa. Faktori B puntaroi pragmatistisesti hankkeiden käytännön toimintatapojen merkitystä läpileikkaavien tavoitteiden toteuttamisessa. Faktorilla C halutaan nostaa laitosten profiilia kohdeyhteiskunnissa ja faktorilla D keskittyä enemmän laitosten omaan luonnontieteellis-tekniseen osaamiseen. Faktoreilla C ja D on joitakin yhteneväisyyksiä. Kaikki faktorit ovat lisäksi yhtä mieltä viidestä niin sanotusta konsensusväittämästä. Myös kumppanien diskurssi on jossakin määrin samankaltainen kuin faktorit. Se painottaa kehityksen sisäsyntyisyyttä.
Suurin yksittäinen tutkimustulos oli se, että viestintää tulisi tehdä hankkeissa yleistajuisemmaksi. Projektien osapuolilla oli nimittäin melko samanlaiset näkemykset läpileikkaavien tavoitteiden toteuttamisesta, mutta heidän viestintänsä oli vaikeaa ammattisanastojen erilaisuuden takia. Kommunikaatiota pitäisi selkeyttää myös kohdeyhteiskunnan kanssa etenkin hankkeiden tavoitteista ja keinoista neuvoteltaessa. Näin kohdeyhteiskunta kokisi hankkeet omikseen ja niiden hyödyistä tulisi kestäviä. Tutkimuksen lopussa esitetään aineistoon pohjaavia toimintasuosituksia läpileikkaavien tavoitteiden toteuttamisesta tulevissa instituutioidenvälisissä kehitysyhteistyöhankkeissa.
Asiasanat:Suomen kehityspolitiikka, kehityspolitiikan läpileikkaavat tavoitteet, Instituutioiden-välisen kehitysyhteistyön instrumentti (IKI), twinning, hermeneutiikka, pragmatismi, Q-metodologia