Sanahaku- ja nimeämisongelmat kroonisessa afasiassa. Kaksi tapaustutkimusta.

Abstract

Afasia, jonka tunnetuin oire on sananlöytämisvaikeus, on yksi yleisimpiä aivoverenkiertohäiriöiden seurauksia. Afaattinen oirekuva ei kuitenkaan ole pysyvä, vaan muuttuu ajan myötä vielä spontaanin paranemisvaiheen jälkeen. Tutkimusten mukaan kuntoutuminen näyttää etenevän kohti anomista afasiatyyppiä, jossa nimenomaan painottuvat sananlöytämisen vaikeudet. Krooniseksi afasiaa kutsutaan useimmiten sen jälkeen, kun spontaania kuntoutumista ei enää tapahdu. Sananlöytämisvaikeus ilmenee virheellisinä sanamuotoina, sanahakuina, puheen hitautena, sanotun korjailuna sekä sanaston kaventumisena. Sananlöytämisen vaikeudessa tyypillistä on erityisesti kiertoilmaisujen sekä täytepuheen käyttö; näiden avulla afaattinen puhuja yrittää ohittaa vaikeuksiaan. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvailla kahden kroonisesti afaattisen henkilön suoriutumista kolmesta kuvasta kertomisen tehtävästä sekä kahdesta muodollisesta nimeämistestistä. Tutkimuksessa tarkasteltiin määrällisesti sekä laadullisesti tutkimushenkilöiden tuottamia sanahakuilmiöitä sekä nimeämisvirheitä.

Tutkittavien sanahaun keinoista ei noussut esille selkeitä sanahakustrategioita. Ylivoimaisesti eniten sanahakukeinona käytettiin pitkiä ja lyhyitä sanahakutaukoja. Kerrontatehtävissä tutkittavat käyttivät sanahaun keinoina lisäksi hakupartikkeleita, hakupronomineja sekä sanan toistoja. Nimeämistesteissä molemmilla tutkittavilla oli selkeästi enemmän sanahakujaksoja kuin kerrontatehtävissä. Molemmat tutkittavat käyttivät myös määrällisesti enemmän eri sanahaun keinoja nimeämistä vaativissa testeissä. Kuten kerrontatehtävissä, myös nimeämistesteissä pitkät ja lyhyet hakutauot olivat ylivoimaisesti eniten käytetyt sanahaun keinot. Lisäksi tutkittavat käyttivät sanahaun keinoina hakupartikkeleita ja puskurilauseita. Molemmat toivat nimeämistesteissä usein esille myös sanahaun vaikeuden. Tutkittavien sanahakujaksojen onnistuminen kerrontatehtävissä vaihteli; toinen tutkittavista teki satunnaisia virheitä, toinen taas ei tehnyt kerrontatehtävissä yhtäkään nimeämisvirhettä. Molemmat tutkittavat onnistuivat nimeämistestien sanahauissa varsin hyvin joko itsenäisesti tai puheterapeutin avustuksella. Nimeämisvirheenä ilmeni eniten verbaalista ja semanttista parafasiaa. Nimeämistesteissä tutkittavat tekivät myös osa/kokonaisuusvirheitä sekä sanaluokkavirheitä.

Sananlöytämisen vaikeutta arvioidaan usein sanatason tehtävillä, kuten kuvien nimeämistehtävillä sekä kuvasta kertomisen tehtävillä. Tämänkaltaiset tehtävät eivät kuitenkaan kerro kaikkea sananlöytämisvaikeuden laadusta ja tasosta. Nimeämisen ongelmia sekä sananlöytämisvaikeutta tulisikin arvioida laajemmin haastellisimmissa puhetilanteissa, kuten keskustelutilanteissa sekä spontaanissa kerronnassa afaattisen henkilön omassa ympäristössä.

Asiasanat:aivoverenkiertohäiriö, krooninen afasia, sanahaku, nimeämisvirhe