Sprachinhärente und extralinguistische Merkmale zur Skizzierung des Österreichischen Deutsch als Varietät einer plurizentrischen Sprache

Abstract

Itävallan saksa on kiistanalainen käsite, jonka määrittely ja status jakavat tutkijoiden ja maallikkojen mielipiteet sekä saksan kielialueen sisä- että ulkopuolella. Onko Itävallan saksa tasavertainen variantti saksan kielestä Saksan liittotasavallan variantin ja Sveitsin variantin rinnalla, kuten nykyinen plurisentrinen variaatiolingvistiikka olettaa? Voisiko Itävallan saksa olla jopa itsenäinen kieli? Vai onko kyse sittenkin vain baijerilaisten murteiden värittämästä saksasta; hiukan epäkorrektista kielestä, jonka erikoispiirteet ovat niin marginaalisia, että kansallisesta standardivariantista ei saisi puhua?

Plurisentrinen kieli on kieli, jolla on useita virallisia variantteja niin puhutuissa kuin kirjoitetuissa muodossakin. Saksa on plurisentrinen kieli, mutta sen varianttien ja niiden keskuksien määrittelyyn liittyy avoimia kysymyksiä, jotka liittyvät puolestaan olennaisesti tutkimusongelmaan.

Tämän pro gradu –tutkielman tavoitteena on avata, mitä kaikkea Itävallan saksa –käsite voi pitää sisällään ja miten käsitteen määrittelyn tarkentaminen on mahdollista plurisentrisen variaatiolingvistiikan näkökulmasta. Tarkoitus on myös osallistua kielipoliittiseen keskusteluun, vertailemalla erilaisia aiheeseen liittyviä lähtökohtia ja tulkintoja keskenään. Työn empiirinen osa sisältää lukuisia esimerkkejä Itävallan saksan rakenteellisista ja kommunikatiivisista erityispiirteistä, joiden avulla kuva variantista ja sen suhteesta saksan standardikieleen konkretisoituu. Näin ollen tämä tutkielma voi auttaa myös suomalaisia DaF –opettajia, jotka haluavat ottaa saksan plurisentrisyyttä entistä paremmin huomioon omassa opetuksessaan.

Plurisentristen kielten tutkimus on sosiolingvististä tutkimusta, sillä se tutkii kieltä ja sen käyttöä suhteessa sosiaaliseen ympäristöön. Sosiolingvistiikassa kieltä kuvataan sosiaalisena ilmiönä, ja etsitään yhteiskunnallisia syitä siihen, miksi kieli vaihtelee ja muuttuu. Siksi Itävallan saksan tutkimuksessa plurisentrisen kielen varianttina korostuu rakenteellisten erityispiirteiden, kuten ääntämisen, taivutuksen, sanaston, sananmuodostuksen ja syntaksin lisäksi erityisesti kommunikatiivisia käytänteitä, murrejatkumoa ja ekstralingvistisiä eli kielenulkoisia piirteitä. Variantin empiirisen tutkimuksen on lähdettävä pragmaattisesti kielen todellisesta käytöstä. Tiedeyhteisön riita liittyen Itävallan saksan määrittelyyn ja statukseen johtuukin osittain siitä, että osa tutkijoista ei kunnioita sosiolingvistiikan periaatteita ja menetelmiä. Tutkijan suhtautuminen normatiivisuuteen ja deskriptiivisyyteen, standardikielen, puhekielen ja murteiden keskeisiin suhteisiin ja ylipäänsä kielelliseen variaatioon vaikuttaa olennaisesti siihen, mitkä kielelliset elementit otetaan tutkimuksessa huomioon ja kuinka suuri painoarvo niillä on.

Itävallassa kielikeskustelulla on usein vahva ideologinen lataus ja se liittyy kansalliseen identiteettiin sekä suhtautumiseen Saksaan ja saksankielisen alueen historiaan ja kulttuuriin. DaF –opetuksessa korostuu sen sijaan variantin tasavertaisuus- ja oikeellisuuskysymys. Pienet variantit ovat aina isojen varianttien varjossa. Saksan liittotasavalta on ylivoimaisesti suurin saksankielinen maa, ja sen vaikutusvalta, mm. median, talouden, kustantamoiden ja yksinkertaisesti väestömäärän kautta heijastuu saksan varianttien käyttöön ja vastaanottoon kaikkialla.

Asiasanat:Itävallan saksa, variaatiolingvistiikka, plurisentrinen kieli