Mielenterveyden häiriöt kuntoutustarpeen aiheuttajina - case työeläkeyhtiö Varma

Abstract

Yhteiskuntamme väestörakenteen muuttuessa ja taloudellisen huoltosuhteen heikentyessä on alettu kiinnittää huomiota työurien pidentämiseen ja eläkejärjestelmän taloudelliseen kestävyyteen. Erityistä huolta aiheuttaa työikäisen väestön ennenaikainen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen. Yhteiskunnan muutos on saanut aikaan mielenterveyden häiriöiden ja erityisesti masennuksen merkityksen korostumisen työkyvyttömyyden aiheuttajana; mielenterveyden häiriöt ovat koko 2000-luvun ajan olleet suurin työkyvyttömyyttä aiheuttava sairauspääryhmä. Työeläkevakuuttajien järjestämän ja kustantaman ammatillisen kuntoutuksen eli työeläkekuntoutuksen keinoin voidaan hillitä työikäisen väestön työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ja tukea eläkejärjestelmän taloudellista kestävyyttä. Vaikka työeläkekuntoutuksen rooli on koko ajan kasvanut, ei sitä kyetä vielä mielenterveyden häiriöistä toipuvien kohdalla riittävän tehokkaasti hyödyntämään.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva Keskinäisen työeläkevakuutusyhtiö Varman mielenterveyden häiriöihin perustuvasta työeläkekuntoutuksesta. Ensimmäisen päätutkimusongelman ja sen alatutkimusongelman yhteydessä keskitytään tilastotiedon valossa tarkastelemaan Varman järjestämän ja kustantaman kuntoutuspalveluohjelman vuonna 2009 päättäneiden kuntoutujien joukkoa ja heidän ajankohtaista työtilannettaan. Toiseen päätutkimusongelmaan vastaamalla pyritään laadullisin tutkimusmenetelmin täydentämään ensimmäisen päätutkimusongelman tuloksia. Kiinnostuksen kohteena tällöin ovat kuntoutujien kokemukset omasta kuntoutusprosessistaan sekä sen onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Aineisto on kerätty haastattelemalla 14 ensimmäisen tutkimusongelman aineiston perusjoukkoon kuuluvaa kuntoutujaa.

Tutkimuksessa todettiin, että Varma järjesti ja kustansi vuonna 2009 merkittävän osan (42 %) yksityisen työeläkesektorin mielenterveyden häiriöihin perustuvista kuntoutuspalveluohjelmista. Tyypillinen Varman mielenterveyskuntoutuja oli vähintään 45-vuotias nainen, joka tuli kuntoutuksen piiriin ilman taustalla ollutta työkyvyttömyyseläkemyöntöä. Kahden vuoden tarkastelujakson aikana oli työssäkäyvien kuntoutujien osuus hieman laskenut ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien noussut. Vuoden 2011 ansiorekisteritietojen mukaan ainakin osittain työelämässä oli 55 % kuntoutuksensa vuonna 2009 päättäneistä. Eläkkeellä sen sijaan oli 26 % ja työelämän sekä eläkkeen ulkopuolella 19 % kyseisen ryhmän mielenterveyskuntoutujista. Varman mielenterveyden häiriöihin perustuva kuntoutus oli tarkastelujaksolla muuta yksityistä työeläkesektoria tuloksellisempaa: keskimääräistä useampi kuntoutuja oli työelämässä ja harvempi työkyvyttömyyseläkkeellä. Myös haastatellut pitivät kuntoutustaan pääosin onnistuneena. Kehityskohteena nostettiin esiin esimerkiksi työterveyshuollon kuntoutustietouden parantaminen. Moni olisi ollut valmis palaamaan takaisin työelämään toteutunutta aikaisemminkin. Työeläkeyhtiön rooli jäi joillekin kuntoutujille tarkentumatta ja muutenkin eläkeyhtiö miellettiin varsin ulkopuoliseksi tahoksi. Tärkeimmäksi syyksi kuntoutuksen onnistumiselle kuntoutujat nostivat oman motivaationsa ja muut henkilökohtaiset ominaisuutensa, sairauden tilanteen ja mahdollisuuden asteittaiseen työhönpaluuseen.

Asiasanat: mielenterveyden häiriö, masennus, työkyky, työeläkekuntoutus, työkyvyttömyyseläke