Lapsen oikeuksien sopimus ja lapsen etu - erityisesti huostaanottoa koskevissa päätöksissä
DUKPA, MARIEL (2013)
2013
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23640
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23640
Tiivistelmä
Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, miten lapsen oikeuksien sopimus toimii vuorovaikutuksessa muiden ihmisoikeusasiakirjojen kanssa, turvaamassa lapsen oikeuksien toteutumista. Tarkastelen myös sitä, millaisia vaatimuksia sopimus asettaa kansalliselle lainsäätämiselle ja lainsoveltamiselle, erityisesti huostaanottoa koskevissa tapauksissa. Tutkielmassani selvitän yleisellä tasolla YK:n yleissopimusta lapsen oikeuksista (SopS 59-60/1991), sekä sopimuksen ja ihmisoikeusverkoston vuorovaikutussuhdetta. Tarkastelen sopimuksen valvonta- ja seurantamekanismeja sekä sitä mitä velvoitteita sopimus asettaa lainsäätäjälle sekä lainkäyttäjälle.
Lapsen etu on tutkimukseni tärkein oikeusperiaate. Lapsen etu on myös tärkein lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteista, ja sen toteutuminen ja arviointi on huostaanoton ensisijainen edellytys. Lapsen edun toteutuminen on lähtökohtana huostaanotossa ja sitä koskevassa päätöksenteossa.
Erityisenä tarkastelun kohteena tutkimuksessani on YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista, joka on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Lapsen oikeuksien sopimus muodostaa lähtökohdan tutkielmalleni ja se onkin tärkein tutkimuslähteeni. Sopimuksen lisäksi myös määräaikaisraportit sekä komitean antamat suositukset ovat tärkeä osa tutkielmani oikeuslähteitä, oikeuskäytäntöä unohtamatta. Lisäksi huostaanottoa tarkemmin määrittelevä lastensuojelulaki (417/2007) muodostaa osan tutkimuslähteistäni.
Tutkimusmenetelmäni on pääasiassa oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää voimassa olevan oikeuden sisältöä lainsäädännön, lain esitöiden, oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön avulla. Perus- ja ihmisoikeusoikeuksia tarkasteltaessa, sekä lapsen oikeuksien sopimuksen kansallisia oikeusvaikutuksia tutkiessa liikutaan valtiosääntöoikeuden alueella. Lisäksi myös muun muassa hallinto-oikeus, rikosoikeus ja sosiaalioikeus sisältävät lapsia koskevaa sääntelyä. Huostaanottoa ja lapsen oikeuksia tutkin tässä tutkielmassa kuitenkin julkisoikeudellisesta näkökulmasta ja perheen väliset suhteet jäävät tarkastelun ulkopuolelle.
Lapsen etu on tutkimukseni tärkein oikeusperiaate. Lapsen etu on myös tärkein lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteista, ja sen toteutuminen ja arviointi on huostaanoton ensisijainen edellytys. Lapsen edun toteutuminen on lähtökohtana huostaanotossa ja sitä koskevassa päätöksenteossa.
Erityisenä tarkastelun kohteena tutkimuksessani on YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista, joka on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Lapsen oikeuksien sopimus muodostaa lähtökohdan tutkielmalleni ja se onkin tärkein tutkimuslähteeni. Sopimuksen lisäksi myös määräaikaisraportit sekä komitean antamat suositukset ovat tärkeä osa tutkielmani oikeuslähteitä, oikeuskäytäntöä unohtamatta. Lisäksi huostaanottoa tarkemmin määrittelevä lastensuojelulaki (417/2007) muodostaa osan tutkimuslähteistäni.
Tutkimusmenetelmäni on pääasiassa oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää voimassa olevan oikeuden sisältöä lainsäädännön, lain esitöiden, oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön avulla. Perus- ja ihmisoikeusoikeuksia tarkasteltaessa, sekä lapsen oikeuksien sopimuksen kansallisia oikeusvaikutuksia tutkiessa liikutaan valtiosääntöoikeuden alueella. Lisäksi myös muun muassa hallinto-oikeus, rikosoikeus ja sosiaalioikeus sisältävät lapsia koskevaa sääntelyä. Huostaanottoa ja lapsen oikeuksia tutkin tässä tutkielmassa kuitenkin julkisoikeudellisesta näkökulmasta ja perheen väliset suhteet jäävät tarkastelun ulkopuolelle.