Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien vaikutukset budjettivaltaan
RIMMANEN, EMMA (2013)
2013
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23631
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23631
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa selvitetään vastausta siihen miten taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet vaikuttavat budjettivaltaan. Tutkielma keskittyy tarkastelemaan eduskunnan sekä kunnan oikeutta päättää omasta talousarviostaan.
Tutkimusote on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen, sillä tutkielmassa selvitetään voimassa olevan oikeuden perusteella, mitä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteuttaminen vaatii julkiselta vallalta ja erityisesti julkistaloudelta. Lainopillisen tulkinnan kohteena ovat perustuslaki, laki valtion talousarviosta ja kuntalaki. Tutkielmassa käytetään myös oikeuspoliittista ja oikeustaloustieteellistä tutkimusotetta.
Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet lisättiin perustuslakiin vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä. Näillä oikeuksilla turvataan hyvinvointivaltion olemassa oloa säätämällä esimerkiksi julkisen vallan velvollisuudesta turvata oikeus välttämättömään toimeentuloon ja yksilön oikeudesta maksuttomaan perusopetukseen. Tutkielmassa käsitellään budjettivallan käyttäjän toimenpiteitä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteuttamiseksi. Perustuslain 22 §:ssä asetetaan julkiselle vallalle perusoikeuksien turvaamisvelvoite. Tämä velvoite koskee myös budjettivallan käyttäjää.
Perustuslaki ei aseta perusoikeuksien toteuttamiselle mitään tiettyä tasovaatimusta eikä se sido oikeuksien toteuttamista tiettyihin etuusjärjestelmiin. Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien turvaamien etuuksien tasot elävät valtiontalouden vaihtelujen mukana. Euromaiden velkakriisi on pakottanut myös Suomen valtion leikkaamaan menojaan julkisen talouden tasapainottamiseksi. Tutkielmassa tarkastellaan onko valtiolla mahdollisuuksia leikata perusoikeuksien toteuttamiseen varattuja määrärahoja, ja jos on niin millä perusteilla.
Kunnan ja valtion välisessä suhteessa perusoikeuksien toteuttamisvastuu on jaettu perinteisesti niin, että kunta tuottaa palvelut ja valtio rahoittaa. Valtio on kuitenkin leikannut viime vuosina kunnille maksettavia valtionosuuksia. Tämä on asettanut kunnat hankalaan tilanteeseen, sillä niillä on velvollisuus hoitaa lakisääteiset tehtävät vaikka määrärahoja ei olisi budjetoitu talousarvioon.
Tutkimusote on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen, sillä tutkielmassa selvitetään voimassa olevan oikeuden perusteella, mitä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteuttaminen vaatii julkiselta vallalta ja erityisesti julkistaloudelta. Lainopillisen tulkinnan kohteena ovat perustuslaki, laki valtion talousarviosta ja kuntalaki. Tutkielmassa käytetään myös oikeuspoliittista ja oikeustaloustieteellistä tutkimusotetta.
Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet lisättiin perustuslakiin vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä. Näillä oikeuksilla turvataan hyvinvointivaltion olemassa oloa säätämällä esimerkiksi julkisen vallan velvollisuudesta turvata oikeus välttämättömään toimeentuloon ja yksilön oikeudesta maksuttomaan perusopetukseen. Tutkielmassa käsitellään budjettivallan käyttäjän toimenpiteitä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteuttamiseksi. Perustuslain 22 §:ssä asetetaan julkiselle vallalle perusoikeuksien turvaamisvelvoite. Tämä velvoite koskee myös budjettivallan käyttäjää.
Perustuslaki ei aseta perusoikeuksien toteuttamiselle mitään tiettyä tasovaatimusta eikä se sido oikeuksien toteuttamista tiettyihin etuusjärjestelmiin. Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien turvaamien etuuksien tasot elävät valtiontalouden vaihtelujen mukana. Euromaiden velkakriisi on pakottanut myös Suomen valtion leikkaamaan menojaan julkisen talouden tasapainottamiseksi. Tutkielmassa tarkastellaan onko valtiolla mahdollisuuksia leikata perusoikeuksien toteuttamiseen varattuja määrärahoja, ja jos on niin millä perusteilla.
Kunnan ja valtion välisessä suhteessa perusoikeuksien toteuttamisvastuu on jaettu perinteisesti niin, että kunta tuottaa palvelut ja valtio rahoittaa. Valtio on kuitenkin leikannut viime vuosina kunnille maksettavia valtionosuuksia. Tämä on asettanut kunnat hankalaan tilanteeseen, sillä niillä on velvollisuus hoitaa lakisääteiset tehtävät vaikka määrärahoja ei olisi budjetoitu talousarvioon.