Kommunikativnyj princip obucenia v finskih ucebnikah russkogo âzyka na nacal´nom ètapa izuceniâ = Opetuksen kommunikatiivinen periaate suomalaisissa venäjänkielen alkeisopetuksen oppikirjoissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan kommunikatiivisen periaatteen merkitystä ja käyttöä vieraan kielen opetuksessa. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa kommunikatiivisuuden käsitettä ja sen historiaa avataan sekä länsimaisessa että Neuvostoliiton ja Venäjän kontekstissa. Lisäksi tutkimuksessa on esitetty kommunikatiivisen periaatteen eri osa-alueet tutkimuskirjallisuuden mukaan. Tutkimuksen empiirisessä osuudessa tarkastellaan kommunikatiivisen periaatteen toteutumista kahdessa venäjänkielen alkeisoppikirjassa. Kommunikatiivisella periaatteella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa vieraan kielen opetuksen vuorovaikutuksellisia tavoitteita ja niiden saavuttamiseen käytettyjä opetuksellisia keinoja.

Erilaiset opetukselliset periaatteet ja metodit ovat viimeisen sadan vuoden aikana kehittyneet useiksi eri suuntauksiksi. Kommunikatiivinen metodi ja periaate opetuksessa olivat pinnalla erityisesti 1980- ja 1990-luvuilla niin länsimaissa kuin Neuvostoliitossa ja Venäjällä. Vaikka metodit kehittyvät edelleen, ei opetuksen kommunikatiivinen periaate ole menettänyt merkitystään. Edelleen kielten opetuksen pääasiallisena tavoitteena nähdään vuorovaikutus ja kielen käyttötilanteiden hallitseminen. Kommunikatiivinen periaate on tutkimuskirjallisuudessa jaoteltu useampaan alaperiaatteeseen, joista kolmea tärkeintä tarkastellaan työn empiirisessä osiossa. Tutkimuksen empiirisenä aineistona ovat alkeisoppikirjat Pozalujsta 1 ja Mozno 1, joista molemmat on tarkoitettu suomenkielisille nuorille ja aikuisille opiskelijoille.

Oppikirjoja analysoidaan tutkimuksessa yksi kommunikatiivinen alaperiaate kerrallaan. Tarkastelun kohteena ovat oppikirjojen tekstit ja erityisesti harjoitukset. Analyysi osoittaa, että kommunikatiivinen periaate toteutuu oppikirjoissa jossain määrin, mutta suurin osa tehtävistä ei täytä kommunikatiivisten periaatteiden tunnusmerkkejä. Suullisten harjoitusten määrä oppikirjoissa on vain 20-25 prosenttia kaikista harjoituksista ja suurin huomio on kiinnitetty sanaston ja kieliopin mekaaniseen harjoitteluun. Oppikirjojen teksteissä kommunikatiiviset periaatteet toteutuvat paremmin, erityisesti Mozno 1:ssä. Oppikirjojen välillä ei kuitenkaan ole juurikaan eroja huolimatta lähes kahdenkymmenen vuoden erosta julkaisuajankohdassa.

Asiasanat:venäjän kieli, kielten opetus, opetusmetodit, kommunikatiivisuus, oppikirjat