LONTOON FANTASTISILLA RAJAPINNOILLA. Urbaanifantasiamaailmojen rakentuminen, tilallisuuden kokemus ja kaupungin ruumiillisuus Neil Gaimanin teoksessa Neverwhere ja Kate Griffinin teoksessa A Madness of Angels

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan Neil Gaimanin Neverwhere-teosta ja Kate Griffinin A Madness of Angels -romaania fantasiafiktion alagenren urbaanifantasian viitekehyksessä. Liikkeelle lähdetään fantasian genreteoreettisten määritelmien esittelystä ja teorioiden toimivuuden testaamisesta. Tämän jälkeen analysoidaan tarkemmin urbaanifantasiaa. Lontooseen sijoittuvat kohderomaanien maailmat rakentuvat fantastisen ja ei-fantastisen ulottuvuuden väliselle jännitteiselle ja moniselitteiselle suhteelle. Kognitiivisen metaforateorian pohjalta tutkitaan kaupungin erilaisia spatiaalisuuden ja ruumiillisuuden ilmentymiä, joiden myötä Lontoosta muodostuu kuva orgaanisen henkilöhahmon kaltaisena kehollisena fantasiaolentona. Gaimanin ja Griffinin romaanien kaupungin ruumiillisuuden vaikutelman nähdään syntyvän maanalaisten tilojen kuvauksista, Lontoon henkilöhahmoja konkreettisesti nielaisevan hirviömäisen olemuksen sekä erilaisten kaupunkia fyysistävien ilmausten kautta. Samalla haastetaan traditionaalisemmissa kaupunkikuvauksissa esiintyvä käsitys siitä, että kaupunki hahmottuisi ruumiillisena nimenomaan ylhäältä alaspäin suuntautuvan katseen vaikutuksesta.

Reaalitodellisuudessakin olemassa olevan kaupungin kuvaaminen asettaa lukijan Lontoon referentiaalisen ja ei-referentiaalisen tulkinnan ristipaineeseen. Tutkielmassa selvitellään myös sitä, mitä lisämerkityksiä tämä asia tuo lukukokemukseen. Lisäksi analysoidaan keinoja, joilla kaupungista rakentuu lukijan näkökulmasta toden tuntuinen ja immersiivinen paikka: näitä ovat muun muassa erilaiset deskriptiot sekä fiktiivisen tilan kokemuksellistaminen lukijalle. Perinteisen narratologisen tutkimuksen käsitystä kuvausten voimakkaasta nojautumisesta näköaistiin pohjautuviin havaintoihin kyseenalaistetaan tuomalla esiin se, ettei deskriptioita tarvitse käsittää pelkästään konventionaalisen visuaalisina. Kuvaus perustuukin kohdeteoksissa usein myös muiden aistien sekä erilaisten liike-efektien varaan. Tutkielmassa argumentoidaan toden tunnun välittyvän sitä voimakkaampana, mitä monimuotoisempia deskriptioita fiktioissa hyödynnetään. Tilan tulkitsemis- ja kokemistapoja tutkitaan sekä henkilöhahmojen että lukijan kannalta kognitiivisen kartoittamisen käsitettä apuna käyttäen. Tutkielmassa esitetään, että Gaimanin ja Griffinin teosten henkilöhahmot muodostavat ympäristöstään samantapaisia kognitiivisia karttoja kuin reaalimaailman lukijatkin. Fiktiivisen tilan ja liikkeen kokemuksellistamisen demonstroinnissa käytetään lukijan virtuaaliruumiin käsitettä, jonka kautta on mahdollista ottaa osaa fiktiomaailman tapahtumiin intiimisti maailman sisältä käsin.

Asiasanat:fantasiafiktio, urbaanifantasia, Lontoo, fiktiomaailma, spatiaalisuus, ruumiillisuus, virtuaaliruumis, kognitiivinen metaforateoria, kognitiivinen kartta