Musiikin voima - Kerronnallinen identiteetti lukiolaisnuorten kirjoitelmissa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten nuoret kirjoittavat musiikista ja sen rooleista omassa elämässään ja samalla kartoittaa sitä, miten musiikki toimii nuorten hyvinvoinnin tukena. Tutkimus on luonteeltaan kerronnallinen ja teoreettinen viitekehys käsittää ajatuksen todellisuuden narratiivisesta rakentumisesta. Sen mukaan ihminen elää elämäänsä luoden siitä samanaikaisesti yhtä suurta ja montaa pienempää kertomusta. Keskeisenä näyttäytyy myös konstruktivistinen näkemys ihmisestä sekä kulttuurin tuotteena että sen tuottajana. Identiteetti määrittyy näin ollen myös jatkuvasti uudelleenrakentuvaksi ja prosessinomaiseksi ilmiöksi. Toisin sanoen identiteetin ajatellaan olevan ihmisen muuttuva ymmärrys itsestään suhteessa muuttuvaan elämäntarinaansa.

Tutkimusaineisto koostuu Tampereen Hatanpään lukion opiskelijoiden kirjoitelmista, jotka on kerätty keväällä 2012. Analysoin kirjoitelmia narratiivisesti, nimeämällä nuorten esiin nostamia teemoja ja tyypittelemällä heidän käyttämiään kerronnan keinoja. Poimin nuorten kirjoitelmista myös kulttuurisesti jaettuja oletuksia musiikista ja sen voimasta. Narratiivisen analyysin tuloksena on syntynyt kolme tyyppitarinaa, jotka kuvaavat nuorten kirjoitelmista esiin nousseita kerronnallisia identiteettejä. Kertojatyypit limittyvät nuorten kirjoitelmissa keskenään, eivätkä kerronnalliset identiteetit näin ollen kuvaa yksittäisten nuorten kirjoitelmia.

Kerronnalliset identiteetit ovatPitkäjänteinen musiikinoppija,Emotionaalinen musiikinrakastajasekäEtuoikeutettu musikaalinen. Musiikki hahmottuu ensimmäisen identiteetin perusteella ensinnäkin profession näkökulmasta, jolloin keskeistä on oman ammattimaisuuden kehittäminen ja musiikkitoiminnan tarjoama pitkäjänteinen kasvuprosessi. Toinen kerronnallinen identiteetti nostaa esiin erityisesti musiikin roolin itsehoidon välineenä. Tähän kuuluvat itsesäätely, tunnetyöskentely sekä emotionaaliset huippukokemukset. Tärkeänä juonena näyttäytyy myös itsensä ilmaiseminen musiikin avulla. Kolmas kertojatyyppi hahmottaa musiikin erityisesti yhteisöön kuulumisen välineenä ja musikaalisen identiteetin rakennusaineena.

Nuoret käyttävät musiikkia arkielämässään monin hyvinvointia tukevin tavoin. Musiikinkuuntelulla ja musiikkiharrastuksella on voimakkaasti itsehoidollinen rooli nuorten elämässä. Musiikki luo jatkuvuuden kokemuksia ja tukee sitä kautta nuorten identiteetin työstämistä, kykyä käsitellä tunteita ja jäsentää oman elämän tapahtumia. Musiikki tarjoaa nuorille myös tärkeitä yhteisöllisyyden ja kuuluvuuden kokemuksia.

Tutkimustulokset mahdollistavat yhä jäsentyneempien kulttuuristen menetelmien kehittämisen nuorisotyöhön ja taidekasvatukseen. Musiikkia voidaan hyödyntää hyvinvoinnin edistäjänä monenlaisessa ihmistyössä. Kulttuurin ja hyvinvoinnin suhteesta on tärkeä keskustella edelleen, jotta taiteen ja kulttuurin myönteiset vaikutukset ihmisten elämänlaatuun, terveyteen ja hyvinvointiin saataisiin osaksi kaikkien ihmisten arkielämää.

Asiasanat: musiikki ja hyvinvointi, nuoret, kerronnallinen identiteetti, narratiivinen analyysi, musiikin vaikutukset