Noususta kumpuavia merkityksiä. Suomen nousemisverbien kognitiivista semantiikkaa
KOIVISTO, JANNE (2013)
2013
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23603
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23603
Tiivistelmä
Peltojen keskelle voi nousta uusi kauppakeskus, mutta rakentajat eivät voi nostaa sitä; pankista voi nostaa rahaa, mutta raha ei voi nousta sieltä. Toisaalta kun joku nostaa hintaa, se nousee, kohoaa tai peräti kiipeää. Muun muassa tällaiset seikat nousevat huomion kohteeksi tässä pro gradu tutkielmassa, jossa tarkastellaan suomen kielen nousemisverbien merkityksiä.
Nousemisverbeillä tarkoitetaan tutkielmassa niitä verbejä, jotka ilmaisevat ainakin yhdeltä konkreettiselta merkitykseltään ylöspäin suuntautuvaa liikettä. Yleisiä suomen kielen nousemisverbejä ovat esimerkiksi nousta, nostaa, ylittää, kohota, hypätä ja korottaa. Tutkielman aluksi nousemisverbien joukko pyritään rajaamaan suomen verbileksikosta ja tämän jälkeen viittä nousemisverbiä (nousta, nostaa, kohota, kiivetä, kummuta) tarkastellaan kognitiivisen kieliopin ja käsitteellisen metaforateorian tarjoaman kuvauskaluston avulla. Tutkielman aineisto on poimittu kaksi Helsingin Sanomien vuosikertaa sisältävästä HS-korpuksesta. Kolmesta yleisimmästä verbistä on kustakin aineistossa 500, kiivetä-verbistä 330 ja kummuta-verbistä 141 esiintymää. Tutkielmaa voi luonnehtia synkroniseksi, merkityskeskeiseksi ja kvalitatiiviseksi, mutta merkitysryhmistä esitetään myös kvantitatiivista tietoa.
Tutkitut nousemisverbit muodostavat skemaattisella tasolla paralleelisten predikaattien ketjuja, jotka ilmaisevat samantyyppisiä prosesseja (jostakin nousee ~ kohoaa ~ kumpuaa jotakin tai joku nostaa jostakin jotakin). Ketjuihin kuuluu tutkielman aineistossa yhdestä viiteen jäsentä, ja jokainen nousemisverbi on lenkkinä ainakin muutamassa ketjussa. Paralleeliset predikaatit voivat potentiaalisesti viitata samaan kielenulkoiseen tilanteeseen, mutta ne jäsentävät sen eri tavoin (nykytanssin energia nousee ~ kumpuaa suoraan kadulta). Tyypillistä kuitenkin on, että kullakin predikaatilla on omat konventionaaliset käyttöyhteytensä, joita osoittavat ilmausten esiintymistaajuudet (jokaisesta uudesta vaatteesta nousi huuto, mutta ei jokaisesta uudesta vaatteesta kumpusi huuto).
Abstraktiseen kehykseen sijoittuu keskimäärin kaksi kolmasosaa tutkittavien verbien esiintymistä, mutta määrä vaihtelee suuresti kiivetä-verbin 15 prosentista kummuta-verbin 94 prosenttiin. Nousta-, nostaa- ja kohota-verbien esiintymistä abstraktista liikettä edustaa 71–80 prosenttia. Vaikka kummuta-verbillä on suhteessa eniten abstraktisia esiintymiä, muiden verbien abstraktinen käyttö on laadullisesti monipuolisempaa. Verbien abstraktinen käyttö perustuu erityisesti viiteen metaforiseen käsitteistykseen, joiden mukaan ylhäällä on suurempi määrä (hinta nousee), parempi laatu (hän nostaa elokuvan suosioon), valta (puheenjohtaja kohoaa johtokuntaan), näkyvyys (opiskelijat kiipeävät lehtien palstoille) ja olemassaolo (viha kumpuaa menneisyydestä). Kummuta-verbi poikkeaa muista verbeistä siinä, että se ilmaisee lähinnä olemaan tulemista. Kohota-verbi taas erottuu joukosta runsaalla subjektiivisella käytöllään (kirkontorni kohoaa korkeammalle kuin mikään muu näköpiirissä oleva rakennus).
Asiasanat:kognitiivinen kielioppi, käsitteellinen metaforateoria, leksikaalinen semantiikka, liikeverbi, polysemia
Nousemisverbeillä tarkoitetaan tutkielmassa niitä verbejä, jotka ilmaisevat ainakin yhdeltä konkreettiselta merkitykseltään ylöspäin suuntautuvaa liikettä. Yleisiä suomen kielen nousemisverbejä ovat esimerkiksi nousta, nostaa, ylittää, kohota, hypätä ja korottaa. Tutkielman aluksi nousemisverbien joukko pyritään rajaamaan suomen verbileksikosta ja tämän jälkeen viittä nousemisverbiä (nousta, nostaa, kohota, kiivetä, kummuta) tarkastellaan kognitiivisen kieliopin ja käsitteellisen metaforateorian tarjoaman kuvauskaluston avulla. Tutkielman aineisto on poimittu kaksi Helsingin Sanomien vuosikertaa sisältävästä HS-korpuksesta. Kolmesta yleisimmästä verbistä on kustakin aineistossa 500, kiivetä-verbistä 330 ja kummuta-verbistä 141 esiintymää. Tutkielmaa voi luonnehtia synkroniseksi, merkityskeskeiseksi ja kvalitatiiviseksi, mutta merkitysryhmistä esitetään myös kvantitatiivista tietoa.
Tutkitut nousemisverbit muodostavat skemaattisella tasolla paralleelisten predikaattien ketjuja, jotka ilmaisevat samantyyppisiä prosesseja (jostakin nousee ~ kohoaa ~ kumpuaa jotakin tai joku nostaa jostakin jotakin). Ketjuihin kuuluu tutkielman aineistossa yhdestä viiteen jäsentä, ja jokainen nousemisverbi on lenkkinä ainakin muutamassa ketjussa. Paralleeliset predikaatit voivat potentiaalisesti viitata samaan kielenulkoiseen tilanteeseen, mutta ne jäsentävät sen eri tavoin (nykytanssin energia nousee ~ kumpuaa suoraan kadulta). Tyypillistä kuitenkin on, että kullakin predikaatilla on omat konventionaaliset käyttöyhteytensä, joita osoittavat ilmausten esiintymistaajuudet (jokaisesta uudesta vaatteesta nousi huuto, mutta ei jokaisesta uudesta vaatteesta kumpusi huuto).
Abstraktiseen kehykseen sijoittuu keskimäärin kaksi kolmasosaa tutkittavien verbien esiintymistä, mutta määrä vaihtelee suuresti kiivetä-verbin 15 prosentista kummuta-verbin 94 prosenttiin. Nousta-, nostaa- ja kohota-verbien esiintymistä abstraktista liikettä edustaa 71–80 prosenttia. Vaikka kummuta-verbillä on suhteessa eniten abstraktisia esiintymiä, muiden verbien abstraktinen käyttö on laadullisesti monipuolisempaa. Verbien abstraktinen käyttö perustuu erityisesti viiteen metaforiseen käsitteistykseen, joiden mukaan ylhäällä on suurempi määrä (hinta nousee), parempi laatu (hän nostaa elokuvan suosioon), valta (puheenjohtaja kohoaa johtokuntaan), näkyvyys (opiskelijat kiipeävät lehtien palstoille) ja olemassaolo (viha kumpuaa menneisyydestä). Kummuta-verbi poikkeaa muista verbeistä siinä, että se ilmaisee lähinnä olemaan tulemista. Kohota-verbi taas erottuu joukosta runsaalla subjektiivisella käytöllään (kirkontorni kohoaa korkeammalle kuin mikään muu näköpiirissä oleva rakennus).
Asiasanat:kognitiivinen kielioppi, käsitteellinen metaforateoria, leksikaalinen semantiikka, liikeverbi, polysemia