Kuulokojeen käyttöönotto kuntoutumisprosessina - uhka vai mahdollisuus?

Abstract

Tarkastelen tutkimuksessani huonokuuloisten asennoitumista kuulokojeen käyttöönottoon. Lähestyn aihetta tutkimalla pitkittäisasetelman avulla tapoja, joilla huonokuuloiset neuvottelevat identiteetistään saadessaan kuulokojeen käyttöönsä ja käytettyään sitä jonkin aikaa. Tutkimusten mukaan kuulokojeen käytön tarpeellisuudesta huolimatta suuri osa huonokuuloisista ei käytä kuulokojetta. Yhtenä syynä tähän pidetään huonokuuloisuuteen ja kuulokojeen käyttöön liitettyä stigmaa eli sosiaalisen ympäristön lyömää poikkeavuuden leimaa. Tästä johtuen kuulokojeen käyttöönoton katsotaan uhkaavan huonokuuloisen sosiaalista identiteettiä ja aiheuttavan tarpeen identiteetin uudelleenmäärittelylle.

Pro gradu -tutkielmani on osa Suomen Akatemian ja Työsuojelurahaston rahoittamaa Kommunikointi kuulokojeen avulla -tutkimushanketta.Tutkimusaineistoni koostuu hankkeen aikana kerätyistä videoiduista kuulokeskuskäynneistä ja haastatteluista. Aineiston avulla tarkastelen asennoitumisen muuttumista eri konteksteissa ja eri ajankohtina. Tutkimukseni kohteena ovat kuulokojetta käyttävät työikäiset, joilla on todettu vähintään lievä kuulon alenema molemmissa korvissa. Aineiston analysoinnissa sovellan kerronnallisuuden ja positiointiteorian käsitteitä.

Käsittelen kuulokojeen käyttöönottoa tapauskohtaisena kuntoutumisprosessina. Tutkimukseni perusteella huonokuuloiset sijoittivat itsensä kuntoutumisprosessin aikana kuuteen eri positioon, joita nimitän seuraavasti: vastaanottavainen, erilaisuuden haastaja, tyytyjä, oman elämänsä asiantuntija, neuvottelija sekä varautunut. Positiot ilmentävät huonokuuloisten asennoitumista kuulokojeen käyttöön tilanteesta ja ajankohdasta riippuen. Näistä positioista käsin huonokuuloiset arvioivat kuulokojeen käytön myönteisenä tai kielteisenä: mahdollisuutena kuulla ja toimia paremmin, tai jonkinasteisena uhkana identiteetilleen. Huonokuuloiset neuvottelivat usein näiden kahden ääripään välillä. Kuntoutumisprosessit havainnollistavat sitä, miten kuulokojeen käyttöönoton seurauksena huonokuuloiset neuvottelevat identiteetistään eri tavoin kontekstin ja ajankohdan vaihtuessa. He ottavat kantaa kojeen käyttöön liittyviin sosiaalisiin ja kulttuurisiin odotuksiin ja pyrkivät normaalistamaan eli lieventämään huonokuuloisuuteen ja kuulokojeen käyttöön liitettyä leimautumisen kokemusta ja haastamaan siitä seuraavaa uhkaa identiteetilleen. Kuntoutujien kerronta prosessien kuluessa vihjaa siitä, että heidän sopeutumisensa kuulokojeen käyttöön on vielä meneillään. Tilanteen ja ajan mukaan vaihteleva asennoituminen kuuluu osaksi prosessia ja on osa kojeen käyttöön sopeutumista.

Asiasanat: huonokuuloisuus, kuulokojeen käyttöönotto, kuntoutumisprosessi, identiteetti, positio, kerronta