Valtavirran tuolle puolen ja takaisin? Tarinallinen tutkimus nuorista aikuisista, katkonaisista koulutuspoluista ja identiteetin rakentamisesta

Abstract

Koulutuspolkujen katkoksellisuus on nyky-yhteiskunnassa lisääntynyt samalla kun tutkintojen merkitys työelämään ja yhteiskuntaan integroijana on kasvanut. Nuorten jääminen koulutuksen ulkopuolelle on yhteiskunnallisessa keskustelussa tyypillisesti nähty kuitenkin ongelmallisena. Tutkielmassani tarkastelen koulutuksen keskeyttämistä lopullisen ratkaisun sijaan yhtenä vaiheena koulutuspolulla. Kiinnostukseni kohteena on millaisena nuoret itse kokevat polkunsa koulutuksen ulkopuolelle ja sieltä jälleen koulutukseen. Kohdejoukkona ovat nuoret, joiden koulutuspolku on keskeytynyt peruskoulun tai lukion jälkeen ennen kuin heillä on ollut ammattiin pätevöittävää tutkintoa mutta jotka ovat myöhemmin hakeutuneet jatkokoulutukseen.

Tulkinnat nuoruudesta aikuisuuteen siirtymisestä myöhäismodernissa yhteiskunnassa, koulutuksen merkityksestä yhteiskuntaan integroijana sekä opintojen keskeyttämisen ulottuvuuksista muodostavat tutkielman teoreettisen kehyksen. Aineisto koostuu 22 yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijan kirjoittamasta kertomuksesta. Metodinen viitekehys pohjautuu narratiivisen lähestymistavan ja elämänkulun näkökulmiin, joiden tarjoamia tulkinnallisia välineitä on hyödynnetty aineiston laadullisessa analyysissä.

Koulutuspolun katkos jäsentyi osalle omaehtoisena, osalle vastentahtoisena tilanteena, joka yleisesti miellettiin välivuosina. Nuorilla oli eri tavoin jäsentyneitä jatkosuunnitelmia jo koulutuksen keskeydyttyä. Vastentahtoisesti koulutuspolku oli keskeytynyt pääsykokeissa epäonnistumiseen heti lukion jälkeen tai välivuosien pitkittyessä. Katkos merkitsi tällöin kriisiä, turhauttavaa opintojen jatkamisen odottelua ja niihin valmistautumista. Tiukka koulutuspaikkakilpa ja työelämän rankkuus ilmenivät omien aikuistumis- ja koulutustavoitteiden toteuttamisen haasteina. Omaehtoisesti koulutuksesta pidettiin taukoa hengähtämisen ja suunnitelmien miettimisen vuoksi uuvuttavan peruskoulu- ja lukioputken jälkeen, omien odotusten vastaisen koulutuksen keskeyttämisen takia tai koulukulttuuriin turhautumisen seurauksena. Välivuodet korostuivat aikuistumisen käännekohtana, lepotaukona, välttämättömänä henkisen kasvun ja tietoisen itsenäistymisen aikana. Koulutuspolun rakentamisen keskiöön asettuivat omat ratkaisut ja irrottautuminen ympäröivien odotuksien paineista. Myöhemmän elämän näkökulmasta koulutuspolun katkos ilmeni yleisesti myönteisenä elämänkulun käänteenä, joka johdatti koulutuspolulla eteenpäin, auttoi aikuistumaan ja kiinnittymään myöhemmin koulutukseen.

Tulokset korostavat tarvetta lisätä keskustelua paitsi koulutuspolkujen moninaisuudesta, myös lukion kyvystä vastata nuorten aikuistumistarpeisiin. Kaikki nuoret eivät halua edetä putkessa, vaan tehdä välillä jotain muuta. Joillekin taas lukioaika ei jätä tilaa aikuistua, jolloin ratkaisut siirtyvät myöhemmäksi. Tällöin nuori saattaa jäädä valintojensa kanssa kuitenkin kovin yksin pyristellen samalla epävarmojen työmarkkinoiden ja koulutuspaikkakilvan puristuksissa.

Asiasanat: opintojen keskeyttäminen, välivuosi, aikuistuminen, itsenäistyminen, koulutusyhteiskunta, elämänkulku, narratiivisuus