Nuorten kokemus osallisuudesta ja kuulluksi tulemisesta kiireellisen sijoituksen aikana

Abstract

Lastensuojelun asiakasmäärät ovat olleet kasvussa jo pidemmän aikaa yhteiskunnassamme. Lasten ja nuorten lisääntynyt pahoinvointi sekä ongelmien vaikeutuminen ovat olleet huolenaiheita. Lastensuojelun toimenpiteistä nuorten kiireelliset sijoitukset ovat olleet selkeässä kasvussa viime vuosina. Kiireellinen sijoitus on viranomaispäätös, joka edellyttää lakiin kirjattujen perusteiden täyttymistä. Kiireellinen sijoitus mahdollistaa lapsen hyvinvoinnin turvaamisen tilanteissa, joissa se uhkaa vakavasti vaarantua. Kiireellisen sijoituksen tavoitteena on selvittää sekä lapsen tilannetta että hyvinvoinnin turvaamista jatkossa. Kiireellisen sijoituksen aikana on tehtävä päätöksiä, jotka vaikuttavat lapsen elämään. Entistä useammin kiireellisen sijoituksen aikana on todettu, että lapsen sijoittaminen pitkäaikaisesti sijaishuoltoon on lapsen edun mukaista.

Lasten ja nuorten osallisuus heitä itseään koskevissa asioissa on ollut esillä koko 2000-luvun. Lapsikeskeisyyden korostumisen myötä lapsi alettiin nähdä toimijana ja oman elämänsä asiantuntijana ja lapsella olevaa kokemustietoa alettiin pitää merkityksellisenä. Lapsikeskeisen näkökulman myötä lapsen aktiivinen osallistuminen ja kuulluksi tuleminen on liitetty lapsen edun ja hyvinvoinnin edistämiseen. Lapsen edun toteutuminen on lastensuojelutyön keskeisempiä periaatteita. Aikaisemmin lapsi saattoi jäädä sivuun lastensuojelussa ja keskityttiin vanhempien kanssa tehtävään työhön. Lasten oikeus osallistua itseä koskevien ratkaisujen ja toimenpiteiden valmisteluun sekä päätöksentekoon on yksi perusoikeuksista ja on vahvasti lainsäädännöllä turvattu. YK:n lasten oikeuksien sopimus (LOS) sekä vuoden 2008 alusta voimaan tullut lastensuojelulaki (417/2007) korostavat lasten oikeutta osallistua ja tulla kuulluksi.

Tutkimukseni on laadullinen tutkimus ja tutkimustehtävänä on selvittää miten nuoret ovat kokeneet olleensa osallisia ja tulleensa kuulluksi kiireellisen sijoituksen aikana. Aineistoni koostuu neljästä nuoren teemahaastattelusta. Haastatteluiden ja aineiston analyysin avulla olen pyrkinyt tavoittamaan nuoren oman kokemuksen tutkimusaiheesta. Tutkimustulokset osoittavat, että nuorten kokemukset ovat yksilöllisiä ja he katsovat asioita omasta näkökulmastaan. Nuorten puheessa heijastui selkeästi joko positiivinen tai negatiivinen kokemus. Positiivinen kokemus vaikutti syntyvän nuorille, jotka kokivat tulleensa kuulluiksi, huomioiduiksi, arvostetuiksi ja pystyneensä vaikuttamaan asioihin osallistumalla. He olivat myös haastatteluhetkellä tyytyväisiä tehtyihin päätöksiin ja kokivat saaneensa apua lastensuojelusta. Negatiivinen kokemus syntyi nuorille, jotka kokivat jääneensä sivullisiksi omissa asioissaan. Nuoret kokivat oman roolinsa merkittävämpänä, mikäli kokivat olleen aktiivisessa roolissa ja merkityksettömänä, mikäli kokivat olleen passiivisessa roolissa. Tutkimuksellani olen halunnut antaa nuorille mahdollisuuden tuoda esille näkemyksiään, joita he liittävät osallisuuden ja kuulluksi tulemisen kokemukseen oman kiireellisen sijoituksen aikana.

Asiasanat:lastensuojelu, kiireellinen sijoitus, lapsilähtöisyys, osallisuus, kuuleminen