Kyselytestitutkimus synonyymisten nauramista ja itkemistä kuvaavien verbien merkityseroista
KOKKONEN, TARU (2013)
2013
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23585
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23585
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millaisia aste-eroja synonyymisten nauramista ja itkemistä kuvaavien verbien merkityksiin ja käyttöön on löydettävissä kyselytestimenetelmän avulla. Tutkimuksessa on mukana 20 verbiä, 10 itkemistä ja 10 nauramista kuvaavaa. Sanoista useat ovat luokiteltavissa ekspressiivisiksi. Tutkittavat verbit ovat seuraavat: 1) hekottaa, hihittää, hohottaa, hykertää, höröttää, kihertää, kikattaa, käkättää, räkättää ja tirskua 2) kyynelehtiä, niiskuttaa, nyyhkyttää, parkua, pillittää, porata, tyrskiä, ulvoa, vetistellä ja vollottaa.
Tutkimusaineisto kerättiin paperisilla kyselylomakkeilla sadalta suomen äidinkielekseen ilmoittaneelta ammattikorkeakouluopiskelijalta valvotuissa luokkatilanteissa. Yhteensä 50 vastaajaa (25 miestä ja 25 naista) vastasi itkemistä kuvaavia verbejä koskevaan kyselylomakkeeseen, ja vastaavasti 50 vastaajaa (25 miestä ja 25 naista) vastasi nauramista kuvaavia verbejä koskevaan kyselylomakkeeseen.
Kyselylomakkeet koostuivat verbien selitystä pyytävistä, vastaajien aktiivisimmin hallitsemaa sanastoa ja tekstikontekstia hakevista tuottotehtävistä sekä selvästi tiettyjä piirteitä testaavista monivalintatehtävistä. Vastaajia pyydettiin arvioimaan agentin äänen voimakkuutta ja korkeutta sekä naurun hyväntahtoisuutta tai itkun mielenliikutuksen suuruutta. Lisäksi vastaajat arvioivat verbin tyypillistä agenttia sukupuolen ja iän kannalta sekä sitä, esiintyykö verbi luontevammin koloratiivirakenteessa vai ilman sitä (pillittää vs. itkeä pillittää). Lisäksi vastaajilta kysyttiin, ovatko tutkittavaksi valitut verbit heille entuudestaan tuttuja ja onko niiden käyttö luontevaa heidän omassa kielenkäytössään.
Vastaukset osoittavat, että kyselytesteillä voidaan saada natiiveilta kielenkäyttäjiltä kiinnostavaa, sanakirjoista vielä löytymätöntäkin, tietoa heidän käsityksistään nauramista ja itkemistä kuvaavien verbien merkityseroista ja käytöstä. Osa tuottotehtävien ja monivalintatehtävien tuloksista tuki toisiaan. Testit osoittivat informanttien olevan huomattavan yksimielisiä eräistä tutkittavina olleiden verbien piirteistä, kuten hohottaa-verbin miesagentista ja parkua-verbin lapsiagentista. Tietyissä piirteissä ilmeni puolestaan suurta erimielisyyttä, kuten kyynelehtiä-verbin agentin mielenliikutuksen voimakkuudessa ja porata-verbin agentin äänen korkeudessa. Tulokset antavat viitteitä siitä, mitkä tutkituista piirteistä koettiin kunkin verbin merkityksen kannalta olennaisiksi.
Asiasanat:pro gradu -tutkielma, leksikaalinen semantiikka, synonymia, kyselytestitutkimus, ekspressiivinen verbi
Tutkimusaineisto kerättiin paperisilla kyselylomakkeilla sadalta suomen äidinkielekseen ilmoittaneelta ammattikorkeakouluopiskelijalta valvotuissa luokkatilanteissa. Yhteensä 50 vastaajaa (25 miestä ja 25 naista) vastasi itkemistä kuvaavia verbejä koskevaan kyselylomakkeeseen, ja vastaavasti 50 vastaajaa (25 miestä ja 25 naista) vastasi nauramista kuvaavia verbejä koskevaan kyselylomakkeeseen.
Kyselylomakkeet koostuivat verbien selitystä pyytävistä, vastaajien aktiivisimmin hallitsemaa sanastoa ja tekstikontekstia hakevista tuottotehtävistä sekä selvästi tiettyjä piirteitä testaavista monivalintatehtävistä. Vastaajia pyydettiin arvioimaan agentin äänen voimakkuutta ja korkeutta sekä naurun hyväntahtoisuutta tai itkun mielenliikutuksen suuruutta. Lisäksi vastaajat arvioivat verbin tyypillistä agenttia sukupuolen ja iän kannalta sekä sitä, esiintyykö verbi luontevammin koloratiivirakenteessa vai ilman sitä (pillittää vs. itkeä pillittää). Lisäksi vastaajilta kysyttiin, ovatko tutkittavaksi valitut verbit heille entuudestaan tuttuja ja onko niiden käyttö luontevaa heidän omassa kielenkäytössään.
Vastaukset osoittavat, että kyselytesteillä voidaan saada natiiveilta kielenkäyttäjiltä kiinnostavaa, sanakirjoista vielä löytymätöntäkin, tietoa heidän käsityksistään nauramista ja itkemistä kuvaavien verbien merkityseroista ja käytöstä. Osa tuottotehtävien ja monivalintatehtävien tuloksista tuki toisiaan. Testit osoittivat informanttien olevan huomattavan yksimielisiä eräistä tutkittavina olleiden verbien piirteistä, kuten hohottaa-verbin miesagentista ja parkua-verbin lapsiagentista. Tietyissä piirteissä ilmeni puolestaan suurta erimielisyyttä, kuten kyynelehtiä-verbin agentin mielenliikutuksen voimakkuudessa ja porata-verbin agentin äänen korkeudessa. Tulokset antavat viitteitä siitä, mitkä tutkituista piirteistä koettiin kunkin verbin merkityksen kannalta olennaisiksi.
Asiasanat:pro gradu -tutkielma, leksikaalinen semantiikka, synonymia, kyselytestitutkimus, ekspressiivinen verbi