Kotona lapsi ja vanhempi, koulussa oppilas ja opettaja: Kokemuksia tilanteista, joissa vanhempi on toiminut oman lapsensa opettajana peruskoulussa.

Abstract

Etenkin pienemmillä paikkakunnilla lienee kohtalaisen yleistä, että opettajat toimivat myös oman lapsensa opettajina peruskoulussa. Tutkimuksen tavoitteena on saavuttaa lasten ja vanhempien kokemukset perheensisäisistä oppilas-opettajasuhteista ja rakentaa teoreettisesti mielekäs tulkinta henkilöiden ilmiölle antamista merkityksistä. Lähestymistapa on fenomenologis-hermeneuttinen, ja mielenkiinnon kohteena ovat sekä välittömät kokemukset että niille annetut tulkinnat eli rakennetut kokemukset.

Tutkimuksen aineisto koostuu kahden oppilas-opettajaparin osapuolille tehdyistä, avoimista yksilöhaastatteluista. Toisen parin osapuolet ovat luokanopettaja-äiti ja hänen tyttärensä. Äiti opetti vastoin omaa tahtoaan tyttärensä luokkaa ensimmäisestä kolmanteen luokkaan. Tytär on ollut lisäksi isänsä opetuksessa yläkoulussa. Toisen parin osapuolet ovat aineenopettaja-isä ja hänen poikansa, jota isä opetti omasta pyynnöstään tämän yläasteajan. Symmetrisellä tutkimusasetelmalla saavutetaan sekä lapsen että vanhemman kokemus samasta tilanteesta.

Teoriaosio rakentuu pääasiassa positiointiteoriasta (van Langenhove & Harré 1999) sekä ihmisen elämänpiirien (Pulkkinen 2002) käsittelystä. Lapsen elämänpiirit ovat koti, koulu ja yksityinen elämänpiiri. Vanhempien elämänpiireistä käsitellään työtä ja kotia, mikä tarkoittaa tässä yhteydessä lähinnä vanhemmuutta. Tutkimuksen empiirinen osio koostuu henkilöiden kokemuksista muodostetuista kertomuksista. Nämä kertomukset valottavat sitä, kuinka lapset ja vanhemmat ovat positioineet itsensä ja toisensa eri elämänpiirien kohdatessa koulussa ja kotona, ja kuinka he ovat kokeneet ympäristön positioineen heitä. Kertomusten taustalta löytyy merkityksiä, joita yksilöt ovat antaneet oman vanhemman opetettavana olemiselle tai oman lapsen opettamiselle. Näiden merkitysten taustalta on havaittavissa myös kulttuurisia käytäntöjä ja asenteita heijastavia tarinamalleja.

Tähän tutkimukseen osallistuneiden kohdalla perheensisäisellä oppilas-opettajasuhteella on ollut sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Sekä lapset että vanhemmat pitävät tärkeänä sitä, että perhesuhteella ei saa olla vaikutuksia koulussa. Siksi he ovatkin pyrkineet ottamaan selkeästi erilaiset positiot koulussa ja kotona. Vanhemmat ovat onnistuneet tässä hyvin, mutta lapset ovat kokeneet eri elämänpiirien erottamisen vaikeaksi. Lisäksi lapset ovat kokeneet koulutovereiden positioineen heitä asemiin, joihin he eivät halua. Vanhemmille oman lapsen läsnäolo luokassa on ollut kannustin, joka on saanut panostamaan vielä normaaliakin enemmän opetuksen suunnitteluun.

Tutkimuksen mukaan lapsensa kanssa samassa koulussa olevan opettajan kannattaisi pyrkiä keskustelemaan asiasta lapsensa kanssa. Lapsi voi kokea asian vaikeaksi, mutta ei välttämättä osaa ottaa sitä puheeksi itse. Tutkimus voi tarjota uusia, avartavia näkökulmia ja itsetutkiskelun paikkoja paitsi omaa lastaan opettaville ja oman vanhempansa opetuksessa oleville, myös ilmiön jollakin toisella tavalla kohtaaville.

Asiasanat: positioituminen, perhesuhteet, peruskoulu, elämänpiirit