Keppi vai porkkana? Argumentteja lukukausimaksujen puolesta ja vastaan
HIRVONEN, RIIKA-STIINA (2013)
2013
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-04-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23570
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23570
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää millaista keskustelua lukukausimaksuista käydään niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla Suomessa ja Euroopan unionissa.
Tutkimukseni lähtee liikkeelle käymällä läpi eurooppalaiset koulutuspoliittiset linjaukset, jotka on mukautettu omaan kansalliseen koulutuspolitiikkaamme. Aloitan käymällä läpi näistä tärkeimmät eli Bolognan prosessin, Eurooppa 2020 -strategian sekä Euroopan komission julkaiseman ”Korkea-asteen koulutuksen modernisointistrategian”. Tämän jälkeen siirryn käsittelemään Suomen koulutuspoliittisia linjauksia. Kansallisista linjauksista käsittelen koulutuksen maksuttomuutta lainsäädännön (perustuslaki sekä yliopistolaki) mukaan sekä perehdyn myös koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan. Teoreettisessa viitekehyksessä käyn läpi myös yliopistojen hallintoa, tutkintorakennetta sekä sisäänpääsyvaatimuksia ja perehdyn myös suomalaisten ja eurooppalaisten korkea-asteen opiskelijoiden tukemisen muotoihin. Teoreettisen kirjallisuuden perusteella käyn läpi myös aikaisempaa tutkimusta lukukausimaksuja eduista ja haitoista.
Itse tutkimusmateriaali koostuu 16. lokakuuta 2011 julkaistusta Euroopan komission tutkimuksesta ”Korkeakoulutuksen modernisaatio Euroopassa: Sosiaalinen ulottuvuus ja rahoitus”. Tutkimus on kaiken kaikkiaan kattava tietopaketti Euroopan tämän hetkisestä koulutuspoliittisesta tilanteesta ja juuri tästä syystä valitsin tämän tutkimukseni aineistoksi.
Aineistolle esitin tutkimuskysymyksen; Miten lukukausimaksujen puolesta argumentoidaan ja millä argumenteilla niitä vastustetaan Euroopan unionissa? Jättämällä kysymyksen tarpeeksi avoimeksi, pystyin varmistamaan, että kysymys ainoastaan ohjaa tutkimuksen kulkua eikä sulje mitään olennaista pois. Tutkimusmenetelmäksi valitsin sisällönanalyysin, jotta pääsisin syvemmälle argumentteihin lukukausimaksujen puolesta ja vastaan.
Tutkimuksen edetessä esiin nousi useita argumentteja, joista päätin keskittyä kahdeksaan tärkeimpään. Selkeästi esille nousi muun muassa epätasa-arvon vähentäminen koulutuksessa. Koulutukselle pitäisi pystyä luomaan sellaiset puitteet, joissa jokaisella olisi mahdollista kouluttautua ja kehittää itseään. Lukukausimaksut saattaisivat toimia epätasa-arvoistavana tekijänä luoden syrjintää huonomman taloudellisen tilanteen omaaville yksilöille. Rahoituksen kannalta, lukukausimaksuja ehdotetaan vaihtoehtoisena rahanlähteenä oppilaitoksille, mutta tällöinkin olisi tärkeää pystyä takaamaan, ettei opiskelijan taloudellinen tilanne estä opiskelijaa osallistumasta koulutukseen tai suorittamasta opintojaan loppuun. Lukukausimaksuja puolustetaan sillä, että ne voisivat toimia opiskelijalle niin sanottuna porkkanana eli kannustimena nopeampaan opiskeluun, mutta opiskelija voisi pikemminkin kokea tämän keppinä eli rangaistuksena hitaudesta.
Tulisi siis kehittää etujärjestelmiä, joiden avulla opiskelijat eivät olisi eriarvoisessa asemassa taloudellisen tilanteensa takia sekä pitää huolta siitä, etteivät opiskelijat koe tulevansa rangaistuksi esimerkiksi hitaasta opiskelusta. Johtopäätöksenä voin todeta, että Euroopan unionissa lukukausimaksuihin suhtaudutaan positiivisemmin kuin Suomessa. Suomessa monen asian tulisi muuttua, ennen kuin lukukausimaksut voisivat olla osa kansallisia koulutuspoliittisia linjauksia.
Asiasanat:koulutuspolitiikka, yliopistot, lukukausimaksut, kansainvälisyys
Tutkimukseni lähtee liikkeelle käymällä läpi eurooppalaiset koulutuspoliittiset linjaukset, jotka on mukautettu omaan kansalliseen koulutuspolitiikkaamme. Aloitan käymällä läpi näistä tärkeimmät eli Bolognan prosessin, Eurooppa 2020 -strategian sekä Euroopan komission julkaiseman ”Korkea-asteen koulutuksen modernisointistrategian”. Tämän jälkeen siirryn käsittelemään Suomen koulutuspoliittisia linjauksia. Kansallisista linjauksista käsittelen koulutuksen maksuttomuutta lainsäädännön (perustuslaki sekä yliopistolaki) mukaan sekä perehdyn myös koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan. Teoreettisessa viitekehyksessä käyn läpi myös yliopistojen hallintoa, tutkintorakennetta sekä sisäänpääsyvaatimuksia ja perehdyn myös suomalaisten ja eurooppalaisten korkea-asteen opiskelijoiden tukemisen muotoihin. Teoreettisen kirjallisuuden perusteella käyn läpi myös aikaisempaa tutkimusta lukukausimaksuja eduista ja haitoista.
Itse tutkimusmateriaali koostuu 16. lokakuuta 2011 julkaistusta Euroopan komission tutkimuksesta ”Korkeakoulutuksen modernisaatio Euroopassa: Sosiaalinen ulottuvuus ja rahoitus”. Tutkimus on kaiken kaikkiaan kattava tietopaketti Euroopan tämän hetkisestä koulutuspoliittisesta tilanteesta ja juuri tästä syystä valitsin tämän tutkimukseni aineistoksi.
Aineistolle esitin tutkimuskysymyksen; Miten lukukausimaksujen puolesta argumentoidaan ja millä argumenteilla niitä vastustetaan Euroopan unionissa? Jättämällä kysymyksen tarpeeksi avoimeksi, pystyin varmistamaan, että kysymys ainoastaan ohjaa tutkimuksen kulkua eikä sulje mitään olennaista pois. Tutkimusmenetelmäksi valitsin sisällönanalyysin, jotta pääsisin syvemmälle argumentteihin lukukausimaksujen puolesta ja vastaan.
Tutkimuksen edetessä esiin nousi useita argumentteja, joista päätin keskittyä kahdeksaan tärkeimpään. Selkeästi esille nousi muun muassa epätasa-arvon vähentäminen koulutuksessa. Koulutukselle pitäisi pystyä luomaan sellaiset puitteet, joissa jokaisella olisi mahdollista kouluttautua ja kehittää itseään. Lukukausimaksut saattaisivat toimia epätasa-arvoistavana tekijänä luoden syrjintää huonomman taloudellisen tilanteen omaaville yksilöille. Rahoituksen kannalta, lukukausimaksuja ehdotetaan vaihtoehtoisena rahanlähteenä oppilaitoksille, mutta tällöinkin olisi tärkeää pystyä takaamaan, ettei opiskelijan taloudellinen tilanne estä opiskelijaa osallistumasta koulutukseen tai suorittamasta opintojaan loppuun. Lukukausimaksuja puolustetaan sillä, että ne voisivat toimia opiskelijalle niin sanottuna porkkanana eli kannustimena nopeampaan opiskeluun, mutta opiskelija voisi pikemminkin kokea tämän keppinä eli rangaistuksena hitaudesta.
Tulisi siis kehittää etujärjestelmiä, joiden avulla opiskelijat eivät olisi eriarvoisessa asemassa taloudellisen tilanteensa takia sekä pitää huolta siitä, etteivät opiskelijat koe tulevansa rangaistuksi esimerkiksi hitaasta opiskelusta. Johtopäätöksenä voin todeta, että Euroopan unionissa lukukausimaksuihin suhtaudutaan positiivisemmin kuin Suomessa. Suomessa monen asian tulisi muuttua, ennen kuin lukukausimaksut voisivat olla osa kansallisia koulutuspoliittisia linjauksia.
Asiasanat:koulutuspolitiikka, yliopistot, lukukausimaksut, kansainvälisyys