Yksilöllisiä toimijoita, julkisia objekteja. Nuorten naisten ulkonäkökulttuuri sukupuolittuneiden kauneuden ihanteiden verkossa.

Abstract

Lähestyn tutkielmassani nuorten naisten ulkonäkökulttuuria diskurssianalyyttisesti. Pohdin sitä, millaisia kulttuurisesti yleisiä ja jaettuja ymmärryksiä sisältyy nuorten naisten tapoihin käsitellä kauneutta ja ulkonäköä. Tutkimusaineistonani toimivat alle 30-vuotiaiden naisten kirjoitukset, joissa he kertovat vapaamuotoisesti siitä, millä tavoin ulkonäkö ja sitä koskevat velvoitteet heille itselleen näyttäytyvät. Tutkielmani lähtökohtaisena oletuksena on, että nuorena naisena elämiseen liittyy ulkonäköpaineita.

Teoreettisena lähtökohtanani lähden liikkeelle oletuksesta, että naisruumista määritellään kulttuurissamme kauneuden myytin ideologian sekä myös diskursiivisesti rakentuvan biovallan mekanismien kautta. Tältä pohjalta ymmärrän yleiskulttuurisesti jaetut naiskauneuden ihanteet historiallis-poliittisessa prosessissa syntyneinä tietorakenteina, joihin yhteiskunnallinen valta on kirjoitettu sisään. Oletan myös, että nuoren naisen ruumiillinen itseymmärrys rakentuu suhteessa näihin ihanteisiin: ihanteisiin, joiden kautta naiseutta kulttuurissamme ymmärretään, arvotetaan ja rakennetaan. On samalla tärkeää huomioida, että normittavat kauneusihanteet eivät ole ainoastaan ruumiillisia ihanteita, vaan ne pitävät sisällään myös yhteisön moraalijäsennyksiä: esimerkiksi hoikkuuden nähdään usein edustavan kuvaa yksilön moraalisesta puhtaudesta.

Analyysiosuudessani tulkitsen edellä kuvatun esiymmärryksen valossa nuorten naisten ulkonäköpohdintoja. Tarkastelen aineistostani sitä, miten kauneuden myyttiä rakennetaan ja todennetaan arkisessa ymmärryksessä, sekä miten tähän ideologiseen ymmärrykseen kietoutuvat yhteiskunnallisen vallan diskursiiviset tekniikat. Tutkimustuloksina hahmotan, kuinka nuorten naisten ulkonäköpuhe jakaantuu objektiruumiin ja subjektiruumiin diskursseihin. Nämä diskurssit asemoivat nuoria naisia ymmärtämään ruumiinsa merkityksiä yhtäaikaisesti sekä yksilöllisinä toimijoina että julkisina objekteina. Havainnoin myös, kuinka ruumiin ymmärtäminen objektivoituna esineenä on näistä kahdesta puolesta voimakkaammin läsnä aineistossani.

Ihanteelliseksi ymmärrettyä naisruumista on vaikea saavuttaa. Naisten neuvotellessa ruumiillista identiteettiään suhteessa vaikeasti tavoitettaviin naiskauneuden kuviin, on tämän eräs seuraus kollektiivinen kielteisen kehonkuvan ilmiö. Näihin seikkoihin liittyen lähestyn kauneuskulttuuria nimenomaan näkökulmasta, jossa pyrin ymmärtämään sitä, miten kielteistä kehonkuvaa tuottava eriarvoistava kulttuuri rakentuu diskursiivisesti. Samalla pohdin keinoja tämän ongelman ratkaisemiseksi. Tästä ongelmanasettelusta johtuen tutkielmaani luonnehtii emansipatorinen tiedonintressi. Koska ymmärrän kielteisen kehonkuvan ongelman ytimen piilevän vallitsevissa kauneuteen liitettävissä kulttuurisissa merkityksissä, rakenteissa, ideologioissa ja moraalijäsennyksissä, näen tämän aiheen tutkimisen ja tästä seuraavan tiedostamisen pitävän sisällään emansipatorisen mahdollisuuden vapautua naisruumista hallitsevasta diskursiivisesta määrittelyvallasta. Toisin sanoen tämän tiedostamisen kautta on mahdollista vapauttaa naisruumiin määritelmät yleisen kauneusihanteen tuottamasta ahtaasta muotista.

Asiasanat:sosiaalipsykologia, ruumistutkimus, feministinen tutkimus, diskurssianalyysi, biovalta, myytti, ideologia, kauneus, ulkonäkö, kielteinen kehonkuva, emansipaatio