Pohjoinen ulottuvuus geopoliittisena konstruktiona - Politiikan tilallistaminen maantiedettä ja politiikkaa luomassa
LEPPÄAHO, IINA (2013)
2013
Ympäristöpolitiikka ja aluetiede - Environmental and Regional Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23545
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23545
Tiivistelmä
Tutkielma perehtyy Euroopan unionin pohjoiseen ulottuvuuteen geopoliittisena konstruktiona. Pohjoinen ulottuvuus on EU:n alueellisen yhteistyön projekti, joka on syntynyt Suomen aloitteesta. Sen tavoitteisiin kuuluu kestävän kehityksen, vakauden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden tukeminen sekä Venäjän ja Euroopan unionin yhteistyön vahvistaminen.
Tutkielman tavoite on selvittää, minkälainen geopoliittinen konstruktio pohjoinen ulottuvuus on. Tutkielma tuo esille, minkälaisia merkityksiä tilallistaminen pohjoiselle ulottuvuudelle luo, minkälaisia toiminnallisia päämääriä sille on määritelty sekä millä retorisilla keinoilla pohjoista ulottuvuutta tilallistetaan.
Lähtökohdat tutkielmassa perustuvat kriittiseen geopolitiikkaan. Kriittinen geopolitiikka edustaa geopolitiikan haaraa, jonka mukaan tutkija ei ole irrallaan tutkimuskohteestaan vaan vaikuttaa siihen tutkimuksensa kautta. Geopolitiikka nähdään itsessään maantieteen ja politiikan luojana sen sijaan, että se vain esittäisi tulkintoja niistä. Metodologisesti kriittinen geopolitiikka liittyy konstruktionistiseen tutkimukseen, jossa tieteen ajatellaan muokkaavan todellisuutta eikä vain kuvaavan sitä. Tutkielman metodologisessa taustassa on myös viitteitä strukturalismiin. Tutkimuskirjallisuuden kautta tutkielma tutustuu tulkintoihin Suomen tilanteesta 1990-luvulla ja pohjoisen ulottuvuuden alkuvaiheista.
Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla ilmestyneistä pohjoista ulottuvuutta käsittelevistä artikkeleista. Aineistoa analysoidaan diskurssianalyysin keinoin tarkoituksena selvittää, miten aineiston teksteissä tuodaan esille pohjoista ulottuvuutta tilallisena kokonaisuutena. Tarinalinjat ja metaforat nähdään oleellisina kielellisinä mekanismeina diskurssianalyysissa.
Aineiston analyysin perusteella pohjoista ulottuvuutta tilallistetaan aineistossa käyttämällä erilaisia retorisia keinoja, joita ovat nimeäminen, metaforien käyttö, alueen määrittely, puhe lähialueista, geopoliittisten perustelujen käyttö, toimijoiden roolien ja suhteiden kuvailu, alueen yhtenäistäminen, viittaaminen tulevaisuuteen, puhe pohjoisen syrjäytymisestä muusta Euroopasta, rinnastus ja vertailu muihin alueellisen yhteistyön hankkeisiin sekä pohjoisen ulottuvuuden onnistuneiden hankkeiden esilletuominen.
Retoristen keinojen käytön pohjalta nimeän analyysissä tarinalinjoja, jotka liittävät tekstin väitteet osaksi yhtä tarinaa. Tarinalinjojen pohjalta muodostan pohjoisen ulottuvuuden diskurssit. Pohjoisen ulottuvuuden tilallisiksi diskursseiksi nimeän pohjoisen ulottuvuuden alueen omaleimaisuutta, alueen yhteisiä etuja ja pohjoisen ulottuvuuden aluetta osana laajempaa kokonaisuutta korostavat diskurssit. Pohjoisen ulottuvuuden toiminnallisia diskursseja ovat puolestaan huomion kiinnittämistä pohjoiseen, alueen yhtenäistämistä ja Venäjän naapuruuspolitiikan toteuttamista korostavat diskurssit.
Tutkielman pohjalta politiikan tilallistamisen voidaan nähdä olevan tehokas keino tehdä politiikkaa. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka synnyttää pohjoisen ulottuvuuden alueen. Politiikka tarvitsee alueen määritelmää oman toimintansa perustelemiseen. Samalla kuin politiikan voidaan nähdä saaneen aikaan alueen määritelmän, alueella on vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon.
Asiasanat:kriittinen geopolitiikka, diskurssianalyysi, pohjoinen ulottuvuus
Tutkielman tavoite on selvittää, minkälainen geopoliittinen konstruktio pohjoinen ulottuvuus on. Tutkielma tuo esille, minkälaisia merkityksiä tilallistaminen pohjoiselle ulottuvuudelle luo, minkälaisia toiminnallisia päämääriä sille on määritelty sekä millä retorisilla keinoilla pohjoista ulottuvuutta tilallistetaan.
Lähtökohdat tutkielmassa perustuvat kriittiseen geopolitiikkaan. Kriittinen geopolitiikka edustaa geopolitiikan haaraa, jonka mukaan tutkija ei ole irrallaan tutkimuskohteestaan vaan vaikuttaa siihen tutkimuksensa kautta. Geopolitiikka nähdään itsessään maantieteen ja politiikan luojana sen sijaan, että se vain esittäisi tulkintoja niistä. Metodologisesti kriittinen geopolitiikka liittyy konstruktionistiseen tutkimukseen, jossa tieteen ajatellaan muokkaavan todellisuutta eikä vain kuvaavan sitä. Tutkielman metodologisessa taustassa on myös viitteitä strukturalismiin. Tutkimuskirjallisuuden kautta tutkielma tutustuu tulkintoihin Suomen tilanteesta 1990-luvulla ja pohjoisen ulottuvuuden alkuvaiheista.
Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla ilmestyneistä pohjoista ulottuvuutta käsittelevistä artikkeleista. Aineistoa analysoidaan diskurssianalyysin keinoin tarkoituksena selvittää, miten aineiston teksteissä tuodaan esille pohjoista ulottuvuutta tilallisena kokonaisuutena. Tarinalinjat ja metaforat nähdään oleellisina kielellisinä mekanismeina diskurssianalyysissa.
Aineiston analyysin perusteella pohjoista ulottuvuutta tilallistetaan aineistossa käyttämällä erilaisia retorisia keinoja, joita ovat nimeäminen, metaforien käyttö, alueen määrittely, puhe lähialueista, geopoliittisten perustelujen käyttö, toimijoiden roolien ja suhteiden kuvailu, alueen yhtenäistäminen, viittaaminen tulevaisuuteen, puhe pohjoisen syrjäytymisestä muusta Euroopasta, rinnastus ja vertailu muihin alueellisen yhteistyön hankkeisiin sekä pohjoisen ulottuvuuden onnistuneiden hankkeiden esilletuominen.
Retoristen keinojen käytön pohjalta nimeän analyysissä tarinalinjoja, jotka liittävät tekstin väitteet osaksi yhtä tarinaa. Tarinalinjojen pohjalta muodostan pohjoisen ulottuvuuden diskurssit. Pohjoisen ulottuvuuden tilallisiksi diskursseiksi nimeän pohjoisen ulottuvuuden alueen omaleimaisuutta, alueen yhteisiä etuja ja pohjoisen ulottuvuuden aluetta osana laajempaa kokonaisuutta korostavat diskurssit. Pohjoisen ulottuvuuden toiminnallisia diskursseja ovat puolestaan huomion kiinnittämistä pohjoiseen, alueen yhtenäistämistä ja Venäjän naapuruuspolitiikan toteuttamista korostavat diskurssit.
Tutkielman pohjalta politiikan tilallistamisen voidaan nähdä olevan tehokas keino tehdä politiikkaa. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka synnyttää pohjoisen ulottuvuuden alueen. Politiikka tarvitsee alueen määritelmää oman toimintansa perustelemiseen. Samalla kuin politiikan voidaan nähdä saaneen aikaan alueen määritelmän, alueella on vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon.
Asiasanat:kriittinen geopolitiikka, diskurssianalyysi, pohjoinen ulottuvuus