Opiskelun tavoitesitoutumisesta verkko-opiskelussa. Tutkimus opiskelun tavoitesitoutumisen tekijöiden merkityksestä avoimen yliopiston opiskelijoilla verkko-opiskelussa
JOUSEA, JOUKO (2013)
JOUSEA, JOUKO
2013
Aikuiskasvatus - Adult Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-04-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23528
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23528
Tiivistelmä
Aikuiselta oppijana odotetaan kykyä sitoutua opiskelutavoitteisiinsa sekä oman toimintansa arviointiin. Näiden tekijöiden merkitys korostuu korkeakoulutasoisessa opiskelussa ja verkko-opiskelussa, sillä oppijan ulkoinen säätely ei ole näissä konteksteissa samalla tavoin läsnä kuin niiden ulkopuolella. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää opiskelun tavoitesitoutumiseen liittyvien tekijöiden merkitystä avoimen yliopiston verkko-opiskelijoilla. Tutkimuksen kohteena olivat viiden eri verkkokurssin opiskelijat, jotka olivat aloittaneet opintojensa suorittamisen Tampereen yliopiston avoimessa yliopistossa syksyllä 2011.
Tutkimusaineiston keruu toteutettiin verkossa eLomake-sovelluksella. Aineiston analyysissa käytettiin hyväksi menetelmätriangulaatiota: strukturoitujen kysymysten ja väittämien aineisto analysoitiin kvantitatiivisesti käyttäen hyväksi ensisijaisesti parametrisia menetelmiä (pääkomponenttianalyysia, regressioanalyysia, kaksisuuntaista varianssianalyysia). Avoimien kysymysten vastauksen analysoitiin kvalitatiivisesti määrällisesti painottuneella sisällön analyysilla.
Volitionaalisilla kontrollistrategioilla sekä muilla oppimisprosessin itsesäätelyyn liittyvillä tekijöillä emootioiden säätely mukaan lukien oli tutkimustulosten mukaan yhteys opiskelun tavoitesitoutumisen tasoon. Tämä ilmeni kompleksisina ja toisiinsa vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutuksena. Verkko-oppimisympäristöllä ja opiskelun ammatillisen kompetenssin kartuttamisella ei sen sijaan ollut suoraa yhteyttä opiskelun tavoitesitoutumiseen, vaan niiden merkitys ilmeni välillisesti. Tulosten mukaan opiskelijoilla oli kykyä hallita onnistuneesti emootioidensa, oppimisensa, oppimisprosessinsa ja oppimistulostensa itsesäätelyä. Kaikki opiskelijat eivät kuitenkaan olleet alun alkaenkaan motivoituneet opiskeluunsa eivätkä kyenneet tekemään ns. opiskelusopimusta päättämällä itselleen selvät opiskelutavoitteet. Opiskelun sitoutumisen taso saattoi myös vaihdella opiskelun kuluessa.
Tutkimustulosten perusteella kasvatustieteessä on edelleen tarvetta kehittää uusia ja tarkempia mittareita opiskelun tavoitesitoutumisen analysoimiseksi. Näitä mittareita on mahdollista käyttää hyväksi oppimiseen liittyvien interventioiden kehittämisessä sekä yliopistojen valintakokeissa. Opiskelijoiden metakäsitteelliseen tietoisuuteen liittyvien tekijöiden tutkimusta voi pitää eräänä avaimena esille nousseiden haasteiden ratkaisemiselle. Lisätutkimuksen arvoisena voi myös pitää tutkijan kehittämää hypoteettista mallia, jossa opiskelun tavoitesitoutumisen tason mittaukseen on yhdistetty itsesäätely ja opiskelijan identiteetin kehittyminen.
Asiasanat: opiskelun tavoitesitoutuminen, oppimisprosessin itsesäätely, motivaatio, orientaatio, volitio, emootiot
Tutkimusaineiston keruu toteutettiin verkossa eLomake-sovelluksella. Aineiston analyysissa käytettiin hyväksi menetelmätriangulaatiota: strukturoitujen kysymysten ja väittämien aineisto analysoitiin kvantitatiivisesti käyttäen hyväksi ensisijaisesti parametrisia menetelmiä (pääkomponenttianalyysia, regressioanalyysia, kaksisuuntaista varianssianalyysia). Avoimien kysymysten vastauksen analysoitiin kvalitatiivisesti määrällisesti painottuneella sisällön analyysilla.
Volitionaalisilla kontrollistrategioilla sekä muilla oppimisprosessin itsesäätelyyn liittyvillä tekijöillä emootioiden säätely mukaan lukien oli tutkimustulosten mukaan yhteys opiskelun tavoitesitoutumisen tasoon. Tämä ilmeni kompleksisina ja toisiinsa vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutuksena. Verkko-oppimisympäristöllä ja opiskelun ammatillisen kompetenssin kartuttamisella ei sen sijaan ollut suoraa yhteyttä opiskelun tavoitesitoutumiseen, vaan niiden merkitys ilmeni välillisesti. Tulosten mukaan opiskelijoilla oli kykyä hallita onnistuneesti emootioidensa, oppimisensa, oppimisprosessinsa ja oppimistulostensa itsesäätelyä. Kaikki opiskelijat eivät kuitenkaan olleet alun alkaenkaan motivoituneet opiskeluunsa eivätkä kyenneet tekemään ns. opiskelusopimusta päättämällä itselleen selvät opiskelutavoitteet. Opiskelun sitoutumisen taso saattoi myös vaihdella opiskelun kuluessa.
Tutkimustulosten perusteella kasvatustieteessä on edelleen tarvetta kehittää uusia ja tarkempia mittareita opiskelun tavoitesitoutumisen analysoimiseksi. Näitä mittareita on mahdollista käyttää hyväksi oppimiseen liittyvien interventioiden kehittämisessä sekä yliopistojen valintakokeissa. Opiskelijoiden metakäsitteelliseen tietoisuuteen liittyvien tekijöiden tutkimusta voi pitää eräänä avaimena esille nousseiden haasteiden ratkaisemiselle. Lisätutkimuksen arvoisena voi myös pitää tutkijan kehittämää hypoteettista mallia, jossa opiskelun tavoitesitoutumisen tason mittaukseen on yhdistetty itsesäätely ja opiskelijan identiteetin kehittyminen.
Asiasanat: opiskelun tavoitesitoutuminen, oppimisprosessin itsesäätely, motivaatio, orientaatio, volitio, emootiot