Opiskelun tavoitesitoutumisesta verkko-opiskelussa. Tutkimus opiskelun tavoitesitoutumisen tekijöiden merkityksestä avoimen yliopiston opiskelijoilla verkko-opiskelussa

Abstract

Aikuiselta oppijana odotetaan kykyä sitoutua opiskelutavoitteisiinsa sekä oman toimintansa ar­vioin­tiin. Näiden tekijöiden merkitys korostuu korkeakoulutasoisessa opiskelussa ja verkko-opiske­lus­sa, sillä oppijan ulkoinen säätely ei ole näissä konteksteissa samalla tavoin läsnä kuin niiden ulkopuolella. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää opiskelun tavoitesitoutumiseen liittyvien tekijöiden merkitystä avoimen yliopiston verkko-opiskeli­joilla. Tutkimuksen kohteena olivat viiden eri verkkokurssin opiskelijat, jotka olivat aloittaneet opintojensa suorittamisen Tampereen yliopiston avoimessa yliopistossa syksyllä 2011.

Tutkimusaineiston keruu toteutettiin verkossa eLomake-sovelluksella. Aineiston analyysissa käytettiin hyväksi menetelmä­triangu­laa­tiota: strukturoitujen kysymysten ja väittämien aineisto analysoitiin kvantitatiivisesti käyttäen hyväksi ensisijaisesti parametrisia menetelmiä (pääkomponenttianalyysia, regressioanalyysia, kaksisuuntaista varianssianalyysia). Avoimien kysymysten vastauksen analysoitiin kvalitatiivisesti määrällisesti painottuneella sisällön analyysilla.

Volitionaalisilla kontrollistrategioilla sekä muilla oppimisprosessin itsesäätelyyn liittyvillä tekijöillä emootioiden säätely mukaan lukien oli tutkimustulosten mukaan yhteys opiskelun tavoite­sitoutu­mi­sen tasoon. Tämä ilmeni kompleksisina ja toisiinsa vaikutta­vien tekijöiden yhteisvaikutuksena. Verkko-oppimisympäristöllä ja opiskelun ammatillisen kompetenssin kartuttamisella ei sen sijaan ollut suoraa yhteyttä opiskelun tavoitesitoutumiseen, vaan niiden merkitys ilmeni välillisesti. Tulosten mukaan opiskelijoilla oli kykyä hallita onnistuneesti emoo­tioidensa, oppimisensa, oppimisprosessinsa ja oppimistulostensa itsesäätelyä. Kaikki opiskelijat eivät kuitenkaan olleet alun alkaenkaan motivoituneet opiskeluunsa eivätkä kyenneet tekemään ns. opiskelu­sopimusta päättämällä itselleen selvät opiskelutavoitteet. Opiskelun sitoutumisen taso saattoi myös vaihdella opiskelun kuluessa.

Tutkimustulosten perusteella kasvatustieteessä on edelleen tarvetta kehittää uusia ja tarkempia mittareita opiskelun tavoitesitoutumisen analysoimiseksi. Näitä mittareita on mahdollista käyttää hyväksi oppimiseen liittyvien interventioiden kehittämisessä sekä yliopistojen valintakokeissa. Opiskelijoiden metakäsitteelliseen tietoisuuteen liittyvien tekijöiden tutkimusta voi pitää eräänä avaimena esille nousseiden haasteiden ratkaisemiselle. Lisätutkimuksen arvoisena voi myös pitää tutkijan kehittämää hypoteettista mallia, jossa opiskelun tavoitesitoutumisen tason mittaukseen on yhdistetty itse­säätely ja opiskelijan identiteetin kehittyminen.

Asiasanat: opiskelun tavoitesitoutuminen, oppimisprosessin itsesäätely, motivaatio, orientaatio, volitio, emootiot