Challenges in the Study of Optimal Monetary Policy
SEURI, ALLAN (2012)
2012
Taloustiede - Economics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-10-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23527
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23527
Tiivistelmä
Rahapolitiikan ja suhdanneteorian keskiöön on muodostunut viime vuosikymmeninä joukko uskomuksia, joita keskuspankit käyttävät politiikkansa ohjenuorina ja joista vallitsee jonkinlainen yhteisymmärrys tutkijoiden keskuudessa. Muutokset rahaoloissa vaikuttavat taloudelliseen toimeliaisuuteen lyhyellä aikavälillä, mutta pitemmällä aikavälillä työllisyyden ja tuotannon määräävät reaaliset tekijät. Rahapolitiikan toteuttamisessa on noudatettava sääntöjä ja noita sääntöjä on viestittävä yleisölle. Mikroperusteiset mallit ovat välttämättömiä politiikkavaihtoehtojen tutkimuksessa. Tutkimus käsittelee optimaalisen rahapolitiikan tutkimuksen lähihistoriaa ja mahdollisia tulevia kehityssuuntia Phillips-käyrän ja yksinkertaisten rahapolitiikkasääntöjen ympärillä.
Rahapolitiikan tutkimus viime vuosikymmeninä on pitkälti ollut vastaamista kahteen 1970-luvulla muotoiltuun haasteeseen: Lucas-kritiikkiin ja säännöistä vapaiden politiikkojen dynaamiseen epäjohdonmukaisuuteen. Lucas-kritiikkiin vastatakseen taloustieteilijät ovat pyrkineet kehittämään malleja, jotka samanaikaisesti ovat sisäisesti johdonmukaisia ja vastaavat empiirisiä tosiseikkoja mahdollisimman tarkasti. Siitä huolimatta että yleisimmissä rahapolitiikan analysointiin käytetyissä malleissa on paljon yhteisiä elementtejä ne voivat silti johtaa hyvin erilaisiin politiikkasuosituksiin. Tavanomaisin tapa tunnustaa dynaamisen epäjohdonmukaisuuden ongelma on johtaa politiikkasuositukset sitoutumiseen kykenevälle ja kykenemättömälle keskuspankille. Tällainen binäärisyys ei vastaa kovin hyvin todellisuutta.
On mahdollista, että lähitulevaisuudessa makrotaloustieteen tutkijat joutuvat vakavasti harkitsemaan epätavanomaisempia lähestymistapoja ja metodeja näiden kysymysten tutkimisessa. Talouden perimmäisten relaatioiden etsintä Lucas-kritiikin kestävän mallin muodostamiseksi on vaarassa johtaa yhä monimutkaisempiin malleihin, joissa epävarmuus politiikkasuositusten pitävyydestä kumuloituu jokaisen uuden yhtälön myötä. Mitä tulee dynaamiseen epäjohdonmukaisuuteen, yleisön ja rahapolitiikan toteuttajien välistä peliä kuvaa paremmin epätietoisuus toteuttajien todellisista preferensseistä kuin toteuttajien kykenemättömyys sitoutua tavoitteisiinsa.
Rahapolitiikan tutkimus viime vuosikymmeninä on pitkälti ollut vastaamista kahteen 1970-luvulla muotoiltuun haasteeseen: Lucas-kritiikkiin ja säännöistä vapaiden politiikkojen dynaamiseen epäjohdonmukaisuuteen. Lucas-kritiikkiin vastatakseen taloustieteilijät ovat pyrkineet kehittämään malleja, jotka samanaikaisesti ovat sisäisesti johdonmukaisia ja vastaavat empiirisiä tosiseikkoja mahdollisimman tarkasti. Siitä huolimatta että yleisimmissä rahapolitiikan analysointiin käytetyissä malleissa on paljon yhteisiä elementtejä ne voivat silti johtaa hyvin erilaisiin politiikkasuosituksiin. Tavanomaisin tapa tunnustaa dynaamisen epäjohdonmukaisuuden ongelma on johtaa politiikkasuositukset sitoutumiseen kykenevälle ja kykenemättömälle keskuspankille. Tällainen binäärisyys ei vastaa kovin hyvin todellisuutta.
On mahdollista, että lähitulevaisuudessa makrotaloustieteen tutkijat joutuvat vakavasti harkitsemaan epätavanomaisempia lähestymistapoja ja metodeja näiden kysymysten tutkimisessa. Talouden perimmäisten relaatioiden etsintä Lucas-kritiikin kestävän mallin muodostamiseksi on vaarassa johtaa yhä monimutkaisempiin malleihin, joissa epävarmuus politiikkasuositusten pitävyydestä kumuloituu jokaisen uuden yhtälön myötä. Mitä tulee dynaamiseen epäjohdonmukaisuuteen, yleisön ja rahapolitiikan toteuttajien välistä peliä kuvaa paremmin epätietoisuus toteuttajien todellisista preferensseistä kuin toteuttajien kykenemättömyys sitoutua tavoitteisiinsa.