Isien kokemuksia ryhmävertaistuesta lapsen kuoleman jälkeen

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata isien kokemuksia ryhmävertaistuesta ja sen merkityksestä lapsen kuoleman jälkeen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa lapsensa menettäneiden isien kokemuksista vertaisryhmistä. Tutkimusaineisto kerättiin e-lomakkeen ja haastatteluiden avulla vertaistukiryhmiin osallistuneilta isiltä. Tutkimusaineisto koostui yhteensä viiden (n=5) isän vastauksista. Aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysia käyttäen.

Isien kokemukset ryhmävertaistuesta sisälsivät vilpitöntä tasavertaista kohtaamista, yhteenkuuluvuuden ilmapiiriä, merkityksellistä kanssakäymistä ja uudenlaisen ymmärryksen opettelemista. Vilpittömään tasavertaiseen kohtaamiseen liittyi mutkaton vastaanotto, ryhmän oikeus määrittää toimintansa, mieskeskeisyys keskustelun mahdollistajana sekä ohjaajan roolin merkitsevyys. Yhteenkuuluvuuden ilmapiiri sisälsi myönteisen luottamuksellisen tunnelman, tahdon epämuodolliseen yhdessäoloon, hyväntahtoisen vitsailun, pysyvyyden ja ryhmästä erkanemisen vaikeuden. Merkityksellinen kanssakäyminen oli monitahoista varauksetonta dialogia, tarpeenmukaista vuorovaikutuksellista kerrontaa, lapsen kuoleman käsittelyä ja tunteellista toiminnallisuutta. Uudenlaisen ymmärryksen opetteleminen sisälsi varautuneen kommunikoinnin, vertaistuen merkityksen omaksumisen, oletuksen oma-aloitteellisuudesta, naisvaltaisuuden esteenä aktiiviselle vertaistuen hyödyntämiselle ja vaihtelevan tuen verkosta.

Ryhmävertaistuen merkitys surusta selviytymisessä oli elämyksellisen tiedon saamista, oman identiteetin mahdollistavaa yhdessäoloa, voimaannuttavaa taakan helpottumista ja luottamuksen palautumista tulevaisuuteen. Elämyksellinen tiedon saaminen sisälsi oivalluksen tutkimustiedon hyödystä ja opastavan informaation. Oman identiteetin mahdollistava yhdessäolo sisälsi itsenäisen mieluisan tuokion muiden seurassa ja omana itsenä olemisen. Voimaannuttava taakan helpottuminen oli vertaispeilaamista, yhtenäistä käsitystä tapahtumista, murheiden kokemuksellista jakamista ja menetyksen luottamuksellista käsittelyä. Luottamuksen palautuminen tulevaisuuteen sisälsi tyhjyyden helpottavan täyttymisen, kykenevyyden auttaa muita, normaaliuden tunnistamisen, toivon palautumisen ja avun saamisen puolison uudelleen lähestymiseen.

Tulosten mukaan ryhmävertaistuki auttaa ja tukee isiä lapsen kuoleman jälkeisessä surussa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää vertaistukitoimintaa kehitettäessä ja ryhmänohjaajien koulutuksessa. Tutkimuksen tuottama tieto auttaa ymmärtämään isien surua ja selviytymistä sekä tuen tarvetta lapsen kuoleman jälkeen.

Asiasanat: ryhmävertaistuki, isä, kokemus, lapsen kuolema