Ensiperheiden kokemukset sosiaalisesta tuesta. Ensiperheiden vanhempien kokemukset Muotialan asuin- ja toimintakeskus ry:n Ensiperheiden tukityö-projektista

Abstract

Vanhemmaksi tulo ensimmäistä kertaa on hyvin ainutkertainen tapahtuma perheen elämässä. Ensimmäiset kuukaudet vauvan syntymisestä vaativat vanhemmilta erityistä kykyä ja energiaa selviytyä tästä uudesta tilanteesta. Ilman sosiaalista tukea ja tukiverkostoa vanhemmuuden alkutaipale saattaa olla raskas. Ensiperheiden tukityö –hanke toimi Tampereella ja lähikunnissa 2008–2010 aikana lisätukena niille ensiperheille, joissa tuen tarpeeseen ei neuvolatyöllä pystytty vastaamaan. Ensiperheiden tukityö oli ennaltaehkäisevä työmuoto, joka toimi pienenhuolen alueella ja asiakastyö tapahtui kotikäyntityönä. Tukityöllä pyrittiin vaikuttamaan perheiden jaksamiseen ottaen huomioon perheiden kokonaistilanne.

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää mitä sosiaalisen tuen tarpeita ensiperheillä oli hakeutuessaan tukityön tuen piiriin ja oliko sosiaalisen tuen puuttumisella vaikutusta tukityöhön hakeutumiseen sekä millaiseksi tukityö oli muodostunut perheiden kohdalla ja miten tukityö oli vastannut perheiden sosiaalisen tuen tarpeisiin. Teoriaosuudessa käsittelen vanhemmuutta, jossa tärkeänä osana ovat kiintymyssuhde, äitiys ja isyys paneutuen kuitenkin ensiperheiden erityisyyteen. Toiseksi käsittelen sosiaalista tukea ja sitä, miten se näyttäytyy ensiperheiden arjessa tuoden haasteita sekä helpotusta perheiden arkeen.

Empiirisen tutkimukseni tutkimusote on fenomenologis-hermeneuttinen. Seitsemän perheen haastattelut olen toteuttanut teemahaastatteluna ja aineiston analysoinnin tein teemoittelun avulla. Kaikki haastattelemani perheet hakeutuivat tukityön tuen piiriin neuvolan kautta. Osa perheistä hakeutui tuen piiriin jo raskausaikana ja osa taas noin kuukausi synnytyksen jälkeen. Jo raskausaikana tukityöhön hakeutuneet perheet toivat esille tarvitsevansa sosiaalista tukea ja apua fyysisiin ja psyykkisiin ongelmiin. Synnytyksen jälkeen hakeutuneet perheet voivat taas raskausaikana hyvin, eikä sosiaalisen tuen tarvetta silloin ollut. Vauvan syntymän myötä sosiaalisen tuen tarve oli muodostunut hyvin pitkälti ohjauksen ja neuvonnan puolelle. Epävarmuus vanhemmuudessa sekä väsymyksestä muodostuneet haasteet saivat perheet hakeutumaan tukityöhön. Kummassakin tilanteissa oli perheitä, joilla sosiaalinen verkosto puuttui lähes kokonaan.

Perheiden sosiaalisen tuen tarpeiden kirjo on laaja, joten kullekin perheelle tukityö räätälöitiin erikseen, erilaisin painotuksin. Muutamilla perheillä tukisuhde oli muodostunut enemmän äidin tukemiseen ja toisilla taas perhetyöntekijät tapasivat ja tukivat vanhempia yhdessä. Kuusi perhettä kertoi tukityön vastanneen hyvin heidän sosiaalisen tuen tarpeisiin ja yksi perhe kertoi, ettei niinkään kokenut perhetyön tuovan perheeseen lisätukea, koska sitä ei katsottu perheessä tarvittavan. Tutkimukseni tuloksista voin kuitenkin todeta Ensiperheiden tukityöllä olevan suuri merkitys ensiperheille sosiaalisen tuen antajana, joka taas vaikuttaa hyvin pitkälti vanhempien jaksamiseen ja heidän omien voimavarojen etsimiseen sekä lisäämiseen.

Avainsanat: vanhemmuus, äitiys, isyys, sosiaalinen tuki, Ensiperheiden tukityö-projekti, kokemuksen tutkimus