Jok' on joukossa ilona, ravintona rahvahassa. Alkoholijuomien taloudelliset ja sosiaaliset merkitykset ennen paloviinan yleistymistä 1500-luvun Suomessa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassani tutkin alkoholijuomiin liitettyjä merkityksiä 1500-luvun Suomessa. Alkoholijuomat olivat tuolloin päivittäin läsnä, sillä esimerkiksi kruunun linnojen ja kartanoiden työntekijöiden palkkaan kuului päivittäinen, muutaman litran olutannos. Alkoholi oli tärkeä osa myös pitokulttuuria ja yhdessäoloa. Yleisin juoma oli itse tehty olut, jonka vahvuus vaihteli sen mukaan, keille ja missä tilaisuudessa sitä tarjottiin. Suomessa valmistettiin myös hunajasimaa, joka oli liköörimäistä, vahvaa ja makeaa. Maahan tuotiin pääasiassa viiniä, mutta myös jonkin verran olutta, simaa ja paloviinaa.

Käsittelen alkoholijuomien roolia taloudellisten ja sosiaalisten merkitysten kautta. Vaikka ensimmäistä on lähdeaineistoni perusteella helpompi tarkastella, oli jälkimmäisen merkitys aikalaisille tärkeämpi. Koska alkoholi liittyi niin moneen asiaan, olen käyttänyt työssäni hyvin monipuolista lähdeaineistoa kruunun asetuksista tullitiliaineiston kautta ammattikuntasääntöihin. Olen käyttänyt myös kansatieteellistä tutkimusaineistoa, vaikka sen yleistämisessä 1500-luvun tilanteeseen tulee olla hyvin varovainen.

Taloudellisten merkitysten selvittämiseksi olen käyttänyt pääasiassa oikeuslähteitä sekä tiliaineistoa. Alkoholijuomien maahantuonnista saatiin kerättyä tullimaksuja ja 1570-luvulta eteenpäin myös juoma-aksiisia, vaikka kovin merkittävä osa kruunun tuloja juomista kertyneet tulli- ja aksiisimaksut eivät olleet. Paljon merkittävämpi rooli oli kotimaisella oluenpanolla, jota voidaan tarkastella kruunun linnojen tilinpidon kautta. Kruunu kontrolloi myös alkoholin vähittäismyyntiä. Alkoholin vähittäismyynnin käytännön toteutusta on kuitenkin vaikea tutkia. On mahdollista saada selville, miten kestikievareita ja kapakoita säädeltiin ja miten niiden haluttiin toimivan, mutta niiden käytännön toiminnasta ei ole jäänyt kuin hajanaisia jälkiä.

Sosiaalisten merkitysten pääaineiston muodostavat muutamat suomalaiset tuomiokirjat 1500-luvun puolivälistä, Erasmus RotterdamilaisenKultainen kirjasekä Tukholman ammattikuntien säännöt. Suomalaisissa tuomiokirjoissa ei juuri humalatilasta puhuta, eli humalatilan rangaistavuuden määritti ihmisen käytös. Erasmuksen käytösoppaan avulla tarkastelen sitä, miten yksilön odotettiin juhlissa käyttäytyvän. Pitokulttuurin merkityksestä tapakulttuurille kertoo se, että lähes puolet Erasmuksen teoksesta käsittelee sitä. Ammattikuntien säännöt taas kertovat siitä, millainen merkitys yhdessä juomisella oli ammattikunnan toiminnalle. Yhdessä juominen on alkoholikontrollin vanhimpia muotoja, ja myös syy sille, miksi nykyäänkin yksin juomista tai alkoholista kieltäytymistä pidetään epäilyttävänä.

Suomalaisen viinapään myytti elää edelleen sitkeänä. 1800-luvun lopulla luotiin ajatus siitä, että Suomen kansa on merkittävästi juopompaa kuin sivistyneet eurooppalaiset. Ajatus on nähtävissä myös nykyisessä alkoholikeskustelussa. Koska 1500-luvulla paloviina ei ollut yleinen juoma, vaikka yksittäisiä mainintoja siitä löytyykin, halusin tarkastella olutvoittoista juomakulttuuria ja tuoda oman lisäni nykyäänkin ajankohtaiseen keskusteluun alkoholipolitiikasta. 1500-luvun Suomessa kruunu harjoitti alkoholipolitiikkaa, mutta lähinnä taloudellisista syistä, ei niinkään moraalisista tai kansanterveydellisistä. Siitä huolehtivat yhteisöt.

Asiasanat: Suomi, 1500-luku, alkoholijuomat