Osakeportfolion optimaalinen valuuttariskisuojaaminen: GARCH- ja DCC-mallien sovellus finanssikriisin jälkeiseen aineistoon

Abstract

Työssäni sovellan ehdollisen volatiliteetin GARCH-malleja ja ehdollisen korrelaation DCC-malleja osakeportfolioiden valuuttariskinhallintaan. Muodostan ehdolliset volatiliteetti- ja korrelaatioestimaatit käyttämilleni osakeindekseille ja vastaaville valuuttafutuureille ja niiden perusteella lasken dynaamiset suojausasteet osakeportfolioille. Valuuttariskisuojautumisessa käytän instrumentteina valuuttafutuurisopimuksia. Sovellan käyttämääni valuuttariskissuojausmenetelmää finanssikriisin jälkeiseen aineistoon ja tarkastelen Ruotsin, Norjan ja Iso-Britannian kotimaisissa valuutoissa määräytyvien osakeindeksien sisältämän valuuttariskin suojaamista euroalueella asuvan sijoittajan näkökulmasta.

Vertaan ehdollisten volatiliteetti- ja korrelaatiomallien avulla muodostettuja dynaamisia suojausasteita staattisiin suojausasteisiin, jotka on muodostettu OLS-otosestimaattien avulla. Vertailen näiden dynaamisten ja staattisten suojausasteiden avulla muodostettujen portfolioiden tuotto-riski-suhdetta ja pyrin tekemään johtopäätöksiä strategioiden keskinäisestä paremmuudesta sekä valuuttariskisuojauksen hyödyllisyydestä. Vertailen strategioiden keskinäistä paremmuutta erilaisten riskikorjattujen tuottomittareiden avulla, joita ovat Sharpen suhdeluku, korjattu Sharpen suhdeluku ja ehdollinen Sharpen suhdeluku. Vertailen myös strategioiden välistä tuottoeroa tilastollisten testien avulla. Mittaan valuuttariskisuojauksen hyödyllisyyttä käyttämällä sekä riskikorjatun tuoton mittareita riskimittareita, joita ovat Value-at-Risk-tunnusluku ja ehdollinen VaR-tunnusluku (CVaR). Vertailu staattisen ja dynaamisen riskisuojausstrategian välillä on tehty sekä otoksen sisäisiin että ulkoisiin volatiliteetti- ja korrelaatioestimaatteihin perustuen. Otan työssäni huomioon myös suojausstrategioihin sisältyvät transaktiokustannukset.

Työssä esittelemieni otoksen ulkopuolisten tulosten perusteella voin todeta dynaamisen strategian toimivan staattista strategiaa paremmin valuuttariskisuojauksessa, kun tätä mitataan riskikorjatun tuoton avulla. Dynaamisen strategian avulla on myös mahdollista päästä tilastollisesti merkitsevästi parempaan tuottoon. Strategian paremmuus johtuu käyttämistäni ekonometrisista malleista, joiden avulla pystytään ottamaan huomioon monia yleisesti hyväksyttyjä rahoitusmarkkinoiden piirteitä tavanomaisia riskisuojausmalleja paremmin. Työni otoksen ulkopuolisten tulosten perusteella valuuttariskisuojautumisen hyödyllisyydestä saadaan ristiriitaisia tuloksia. Iso-Britannian ja Norjan osakeindeksien kohdalla dynaamisen strategina avulla muodostetun portfolion tuotto on suojaamatonta portfoliota tilastollisesti merkitsevästi parempi, kun se Ruotsin osakeindeksin kohdalla on tilastollisesti merkitsevästi huonompi. Samaan johtopäätökseen päästään vertailemalla portfolioiden riskikorjattuja tuottoja. Tällöin valuuttariskisuojauksen tarpeellisuudesta yleisellä tasolla ei voida tehdä tulosteni perusteella yhtenäisiä johtopäätöksiä. Tästä huolimatta voidaan valuuttariskisuojausta pitää tarpeellisena useiden työssä esittelemieni teoreettisten syiden perusteella. Tulosteni perusteella voin kuitenkin todeta käyttämäni dynaamisen valuuttariskisuojausstrategian toimivan laajalti käytössä olevaa staattista strategiaa paremmin, joten sen käytön myös käytännön sijoitustoiminnassa voidaan katsoa olevan suositeltavaa.

Asiasanat: valuuttariski, riskisuojaus, ehdollinen volatiliteetti, ehdollinen korrelaatio, GARCH-malli, DCC-malli, riskikorjattu tuotto, Sharpen suhdeluku, Value-at-Risk, CVaR