Mietteitä menneestä vai toiveita tulevasta? Turvapaikanhakijalasten kokemuksia vastaanottokeskusasumisesta
ALAHUHTALA, IRIS; SIMULA, ANNI (2013)
2013
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-03-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23498
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23498
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, minkälaisena vastaanottokeskuksessa asuvat perheensä kanssa Suomeen tulleet turvapaikanhakijalapset kokevat arkipäivän vastaanottokeskuksessa. Tarkoituksena oli tutkia, minkälaisia hyviä ja huonoja puolia vastaanottokeskuselämään sisältyy turvapaikanhakijalasten näkökulmasta sekä minkälaisia tulevaisuudennäkymiä näillä lapsilla on. Näihin kysymyksiin vastaamalla pyritään antamaan lisää tietoa turvapaikanhakijalasten arjesta sekä turvapaikanhakijalasten opettajille että vastaanottokeskuksissa turvapaikanhakijalasten kanssa työskenteleville henkilöille.
Tutkimuksen kohteena olivat vastaanottokeskuksessa asuvat turvapaikanhakijalapset. Aineisto kerättiin Punkalaitumen vastaanottokeskuksen perhepuolen alakouluikäisten lasten keskuudesta. Tutkimukseen osallistui kahdeksan lasta, jotka edustivat neljää eri kansalaisuutta. Aineistoksi kerättiin lasten piirustuksia yhteensä 40 kappaletta viidellä eri tehtävänannolla sekä heidän kertakäyttökameralla ottamiaan valokuvia yhteensä 167 kappaletta. Saadun aineiston lisäksi aineistonkeruutilanteessa suoritettiin osallistuvaa havainnointia. Aineisto analysoitiin fenomenologisen perinteen mukaisesti tarkoituksena nostaa esiin tämän tapaustutkimuksen kohteena olleiden lasten kokemuksia tiedon yleistettävyyden sijaan. Aineistoa peilattiin John W. Berryn (1991) sekä Derald W. Suen ja David Suen (1990) akkulturaatioteorioihin sekä vertailtiin erityisesti Sirkka Ahvenaisen (1994) ja Jaana Salon (2012) saamiin tutkimustuloksiin.
Tutkimus osoitti, että Punkalaitumen vastaanottokeskuksen turvapaikanhakijalapset korostivat perheen merkitystä alkuperäisessä kotimaassaan. Vastaanottokeskuselämässä kavereiden merkitys sekä yhteinen tekeminen nousivat keskeiseen asemaan. Ongelmallisimmaksi vastaanottokeskuselämässä nousivat lasten keskinäiset riidat sekä tekemisen puuttuminen vapaa-ajalla. Lasten tulevaisuudennäkymät olivat hajanaisia sekä osittain epärealistisia. Osa tulevaisuuskuvista linkittyi nykyiseen elinympäristöön sisältäen kuitenkin elementtejä, joita nykytilaan olisi mahdotonta yhdistää. Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että turvapaikanhakijalapsien arkielämää tukee ja heidän hyvinvointiaan edistää mielekäs tekeminen sekä kavereiden kanssa toimiminen. Nähdäksemme näitä asioita edesauttavat säännöllinen päivärytmi sekä vanhempien määrätietoinen kasvatusote.
Asiasanat: akkulturaatio, kulttuuri, turvapaikanhakija, turvapaikanhakijalapsi, vastaanottokeskus
Tutkimuksen kohteena olivat vastaanottokeskuksessa asuvat turvapaikanhakijalapset. Aineisto kerättiin Punkalaitumen vastaanottokeskuksen perhepuolen alakouluikäisten lasten keskuudesta. Tutkimukseen osallistui kahdeksan lasta, jotka edustivat neljää eri kansalaisuutta. Aineistoksi kerättiin lasten piirustuksia yhteensä 40 kappaletta viidellä eri tehtävänannolla sekä heidän kertakäyttökameralla ottamiaan valokuvia yhteensä 167 kappaletta. Saadun aineiston lisäksi aineistonkeruutilanteessa suoritettiin osallistuvaa havainnointia. Aineisto analysoitiin fenomenologisen perinteen mukaisesti tarkoituksena nostaa esiin tämän tapaustutkimuksen kohteena olleiden lasten kokemuksia tiedon yleistettävyyden sijaan. Aineistoa peilattiin John W. Berryn (1991) sekä Derald W. Suen ja David Suen (1990) akkulturaatioteorioihin sekä vertailtiin erityisesti Sirkka Ahvenaisen (1994) ja Jaana Salon (2012) saamiin tutkimustuloksiin.
Tutkimus osoitti, että Punkalaitumen vastaanottokeskuksen turvapaikanhakijalapset korostivat perheen merkitystä alkuperäisessä kotimaassaan. Vastaanottokeskuselämässä kavereiden merkitys sekä yhteinen tekeminen nousivat keskeiseen asemaan. Ongelmallisimmaksi vastaanottokeskuselämässä nousivat lasten keskinäiset riidat sekä tekemisen puuttuminen vapaa-ajalla. Lasten tulevaisuudennäkymät olivat hajanaisia sekä osittain epärealistisia. Osa tulevaisuuskuvista linkittyi nykyiseen elinympäristöön sisältäen kuitenkin elementtejä, joita nykytilaan olisi mahdotonta yhdistää. Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että turvapaikanhakijalapsien arkielämää tukee ja heidän hyvinvointiaan edistää mielekäs tekeminen sekä kavereiden kanssa toimiminen. Nähdäksemme näitä asioita edesauttavat säännöllinen päivärytmi sekä vanhempien määrätietoinen kasvatusote.
Asiasanat: akkulturaatio, kulttuuri, turvapaikanhakija, turvapaikanhakijalapsi, vastaanottokeskus