"Se on mun juttu" Nuorten tyttöjen identiteetin rakentuminen tanssin kontekstissa
VILJANEN, JENNI (2013)
2013
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-03-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23495
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23495
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee nuorten tyttöjen identiteetin rakentumista tanssin kontekstissa. Nuoriksi tytöiksi määriteltiin tutkimuksessa 13-15-vuotiaat tanssia harrastavat tytöt. Tutkimusaineistona toimi 10 kertomusta.
Tutkimuksen laajempana teoreettisena viitekehyksenä toimi sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan todellisuus rakentuu kielellisessä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja on näin kielellisesti ja sosiaalisesti tuotettua. Aineistoni jakautui kaksiosaiseksi, jonka vuoksi myös analysoin sen kahdella menetelmällä. Analyysivälineinä toimivat narratiivinen analyysi, tarkemmin David Hermanin kertomuksen prototyypit, sekä teemoittelu fenomenologisen kuvauksen ja tarkastelun menetelmällä. Hermanin kertomuksen prototyypissä on neljä elementtiä, joiden mukaan voidaan määrittää kuinka paljolti tai ohuelti kerronnallinen aineisto on. Fenomenologiassa tutkitaan kokemuksia, jotka käsitetään ihmisen kokemuksellisena suhteena omaan todellisuuteensa eli maailmaan, jossa hän elää. Teemoittelu palveli parhaiten kysymys-vastaus-periaatteella toteutettuja aineiston vastauksia.
Tyttöjen katsottiin rakentavan identiteettiään tanssin kontekstissa dualististen ja peilaavien merkitysrakenteiden avulla. Ristiriitainen ja dualistinen viha-rakkaussuhde tanssiin kerrottiin tanssijaidentiteetin muuttumisen, häiriötilojen sekä tanssin löytämisen kautta. Tarinoissa korostuivat Hermanin elementit eri tavoin ja eri painotuksin. Viha-rakkaussuhde kerrottiin jatkuvan tulemisen tilan ja voimakkaan tunnesiteen välisenä ristiriitana. Vastakkainasettelun kautta identiteetti rakentuu suhteessa sekä peiliin että muihin. Tutkimuksessa peilin roolissa on sananmukaisesti peili, mutta myös muut peilaavat heijastuspinnat, kuten viite- ja vertaisryhmät. Identiteettiä rakennettiin reflektoimalla omaa itseään ja tanssimistaan suhteessa heijastuspintoihin, erityisesti merkittäviin toisiin. Analyysissani on esillä kolmitasoinen vastakkainasettelu, joiden avulla määritetään identiteettiä: minä vs. muut tanssinharrastajat, minä ja tanssi vs. minä ja muut ihmiset sekä me vs. muut.
Kirjoituksissa nuoret tytöt loivat omia merkityksiään tanssille, joita analysoin persoonallisen ja sosiaalisen identiteetin käsitteiden avulla. Kysymys identiteetistä ja nuorten kuulumisesta johonkin on aihe, joka on ollut paljon esillä mediassa. Nuorten pahoinvointi puhuttaa ja mietityttää. Tutkimuksen myötä pohdinnan arvoista on voitaisiinko alkaa puhua nuorten hyvinvoinnista ja mitkä tekijät hyvinvoiviin nuoriin vaikuttavat.
Asiasanat: nuoret tytöt, tanssi, identiteetti, narratiivisuus, teemoittelu
Tutkimuksen laajempana teoreettisena viitekehyksenä toimi sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan todellisuus rakentuu kielellisessä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja on näin kielellisesti ja sosiaalisesti tuotettua. Aineistoni jakautui kaksiosaiseksi, jonka vuoksi myös analysoin sen kahdella menetelmällä. Analyysivälineinä toimivat narratiivinen analyysi, tarkemmin David Hermanin kertomuksen prototyypit, sekä teemoittelu fenomenologisen kuvauksen ja tarkastelun menetelmällä. Hermanin kertomuksen prototyypissä on neljä elementtiä, joiden mukaan voidaan määrittää kuinka paljolti tai ohuelti kerronnallinen aineisto on. Fenomenologiassa tutkitaan kokemuksia, jotka käsitetään ihmisen kokemuksellisena suhteena omaan todellisuuteensa eli maailmaan, jossa hän elää. Teemoittelu palveli parhaiten kysymys-vastaus-periaatteella toteutettuja aineiston vastauksia.
Tyttöjen katsottiin rakentavan identiteettiään tanssin kontekstissa dualististen ja peilaavien merkitysrakenteiden avulla. Ristiriitainen ja dualistinen viha-rakkaussuhde tanssiin kerrottiin tanssijaidentiteetin muuttumisen, häiriötilojen sekä tanssin löytämisen kautta. Tarinoissa korostuivat Hermanin elementit eri tavoin ja eri painotuksin. Viha-rakkaussuhde kerrottiin jatkuvan tulemisen tilan ja voimakkaan tunnesiteen välisenä ristiriitana. Vastakkainasettelun kautta identiteetti rakentuu suhteessa sekä peiliin että muihin. Tutkimuksessa peilin roolissa on sananmukaisesti peili, mutta myös muut peilaavat heijastuspinnat, kuten viite- ja vertaisryhmät. Identiteettiä rakennettiin reflektoimalla omaa itseään ja tanssimistaan suhteessa heijastuspintoihin, erityisesti merkittäviin toisiin. Analyysissani on esillä kolmitasoinen vastakkainasettelu, joiden avulla määritetään identiteettiä: minä vs. muut tanssinharrastajat, minä ja tanssi vs. minä ja muut ihmiset sekä me vs. muut.
Kirjoituksissa nuoret tytöt loivat omia merkityksiään tanssille, joita analysoin persoonallisen ja sosiaalisen identiteetin käsitteiden avulla. Kysymys identiteetistä ja nuorten kuulumisesta johonkin on aihe, joka on ollut paljon esillä mediassa. Nuorten pahoinvointi puhuttaa ja mietityttää. Tutkimuksen myötä pohdinnan arvoista on voitaisiinko alkaa puhua nuorten hyvinvoinnista ja mitkä tekijät hyvinvoiviin nuoriin vaikuttavat.
Asiasanat: nuoret tytöt, tanssi, identiteetti, narratiivisuus, teemoittelu