Sankari, kummajainen, harvinaisuus? Niistäkö suomalaiset yksinhuoltajaisät tehty on?

Abstract

Tutkimuksen "Sankari, kummajainen, harvinaisuus – niistäkö suomalaiset yksinhuoltajaisät tehty on?" tavoitteena oli selvittää, minkälaisena yksinhuoltajaisien sosiaalisen verkoston suhtautuminen yksinhuoltajaisyyteen näyttäytyy. Tutkimuksen tavoitteena on osoittaa, että yksinhuoltajan sukupuolella on vaikutusta siihen, miten yksinhuoltaja tulee elinympäristössään määritellyksi, ja että sillä voi olla kauaskantoisiakin seurauksia.

Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemän yksinhuoltajaisän kertomuksista. Empiirinen aineisto on kerätty haastatteluin ja kirjoituspyynnöllä. Tutkimusongelmien ratkaisemisessa käytettiin alun perin Harvey Sacksin kehittelemää jäsenkategoria-analyysia, jonka juuret ovat tässäkin tutkimuksessa analyysille teoreettisen suunnan antaneessa Harold Garfinkelin etnometodologiassa. Analyysi paneutuu siihen, minkälaisia jäsenkategorioita yksinhuoltajaisien kertomusten kontekstista nousee esiin, sekä miten näiden jäsenkategorioiden mahdollisesti sukupuolittunut luonne tulee esiin.

Tutkimuksen tuloksena nousivat esiin seuraavat maskuliinisesti sukupuolittuneet jäsenkategoriat: sankari, kyvytön, näkymätön, hylkiö, harvinaisuus, kummajainen ja yksinhuoltajaisä, joista kukin rakentui eri tavoin eri konteksteissa. Tutkimuksen tulokset vahvistivat hypoteesin yksinhuoltajan jäsenkategorian sukupuolittuneesta luonteesta sekä siitä, että se ei sisällä miehen toimijapositiota, jonka vuoksi yksinhuoltajaisät jäävät monessa suhteessa usein näkymättömiin. Huolimatta esimerkiksi median pyrkimyksestä selkeään ja sukupuolineutraaliin ilmaisuun yksinhuoltajista puhuttaessa, tulisi mainita erikseen yksinhuoltajaisän ja yksinhuoltajaäidin jäsenkategoriat, jotta näkymättömästä tulee näkyvää.

Avainsanat: yksinhuoltajaisät, jäsenkategoria, jäsenkategoria-analyysi, etnometodologia