Kunnan itsehallinnollinen asema ja kuntaliitos.Tapaustutkimus Hämeenlinnan vuoden 2009 monikuntaliitoksesta.

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Hämeenlinnan vuoden 2009 monikuntaliitosta, jossa Hämeenlinna, Hauho, Kalvola, Lammi, Renko ja Tuulos liittyivät yhdeksi kunnaksi. Kuntaliitos oli osa kansallista Paras-hanketta, jossa haluttiin muokata suomalaisten kuntien palvelu- ja kuntarakenteita kannustamalla kuntia kuntaliitoksiin ja yhteistyötoiminta-alueiden perustamiseen. Tutkielmani on tapaustutkimus, jossa olen perehtynyt Hämeenlinnan kuntaliitokseen itsehallinnon eri näkökulmista. Keskiössä tutkielmassa ovat kunnanvaltuutetut. Tutkimuksen aineisto koostuu haastatteluaineistosta, hallituksen esityksestä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä Hämeenlinnan asukaslehden ja Hämeen Sanomien artikkeleista. Tutkielmassa olen pohtinut valtion ja kuntien välistä suhdetta itsehallinnon ja kuntaliitosten näkökulmasta, valtuutettujen asemaa ja lähidemokratiaa muuttuvassa kuntakentässä.

Kunnalliselle itsehallinnolle voidaan antaa monenlaisia merkityksiä. Sitä voidaan tarkastella esimerkiksi poliittisesta, oikeudellisesta ja hallinnollisesta näkökulmasta. Itsehallinnon käsitteeseen liittyy kuntien suhde valtioon vahvasti. Sekä kuntien ja valtion suhde että kunnallisen itsehallinnon määritelmä ovat aikaan sidottuja ja muuttavat muotoaan. Hämeenlinnan kuntaliitos näyttää perustuvan aineiston valossa liitoskuntien keskinäiseen kehitystyöhön kunnallisen itsehallinnon puitteissa. Toisaalta kuntatalouden haasteet ja kuntien väestörakenne vaikuttavat olleen eräällä tavalla pakottavia tekijöitä liitoksen taustalla. Paras-hanke ei kuitenkaan ole ollut merkityksetön ja sillä on ollut vaikutusta liitokseen sitä kautta, että liitos nousi poliittiselle agendalle kunnissa. Yhdistymisavustukset eivät aineiston valossa ole olleet ratkaisevia liitoksen toteutumisessa, mutta niillä näyttää olleen vaikutus liitoksen ajankohtaan.

Edustuksellinen demokratia liittyy vahvasti kunnalliseen itsehallintoon. Hämeenlinnan tapauksessa kunnanvaltuutetuilla näyttää olleen oleellinen rooli lopullisen kuntaliitospäätöksen tekemisessä poliittisen tuen antajina. Heidän mahdollisuutensa vaikuttaa liitossopimuksen sisältöön olivat kuitenkin rajalliset. Johtavien luottamushenkilöiden rooli sen sijaan nähtiin erityisen tärkeänä kuntaliitospäätöksenteossa kunnanjohtajien ja viranhaltijoiden ohella. Myös Hämeenlinnan kuntaliitoksessa lähidemokratia on ollut jo ennen kuntaliitosta yksi huolenaiheista ja sen toteutuminen uudessa kunnassa on nähty haasteena. Pienten kuntien asukkaiden sitouttaminen uuden kunnan päätöksentekoon aiheuttaa myös omat haasteensa. Lähidemokratian toteuttamiseen tarkoitetut aluetoimikunnat on nähty epäonnistuneeksi ja aineistossa tuli esiin, että lähidemokratian toteutumisen eteen on uudessa kunnassa vielä tehtävä töitä. Uudet kuntarakenteet tekevät demokratian haasteet ajankohtaiseksi uudessa kunnassa.