Poterjannaja nevinnost'. Èkokriticeskij analiz fil'ma "U ozera". / Menetetty viattomuus. Ekokriittinen analyysi elokuvasta "U ozera".

Abstract

Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan Baikaljärven metaforista representaatiota, ihmisen luontosuhteen esittämistä ja nuoren naispäähenkilön psykologista kasvutarinaa elokuvassa ”U ozera” (”Järven rannalla” 1969, ohjaaja Sergej Gerasimov) ekokriittisen luennan keinoin. Elokuvan päähenkilö Lena Barmina asuu isänsä A.A. Barminin kanssa Baikaljärven rannalla. Elokuvan tapahtumien pohjana ovat todelliset tapahtumat, jotka saivat lähtösysäyksensä päätöksestä rakentaa selluloosakombinaatti Baikaljärven rannalle vuonna 1958. Hanke kohtasi paljon vastustusta ja herätti odottamattoman ja Neuvostoliitossa ennennäkemättömän julkisen keskustelun. Tarkastelen työssä tätä Baikalin kulttuurihistoriallisesta ja ekologisesta arvosta nousevaa yhteiskunnallista keskustelua pohjustaakseni elokuvan käsittelemää aihetta. Selluloosakombinaatti otettiin käyttöön vastalauseista huolimatta. Elokuvassa kommentoidaan suoraan Baikalin veden ja ympäröivän luonnon tilaa, mutta luonnolle annetaan myös metaforisia merkityksiä. Lena Barminan tarina kietoutuu selluloosakombinaatin rakentamisen ja sen myötä alueelle saapuvien uusien ihmisten ympärille, kun nuori koulunsa päättänyt Lena aikuistuu, ottaa paikkansa yhteisössä isänsä työn jatkajana kirjastossa, ja etsii rakkautta.

Työn teoreettisena pohjana oleva ekokritiikki tutkii luonnon representaatioita kulttuurissa. Kulttuurikritiikin avulla ekokritiikki pyrkii vaikuttamaan ekologisten ongelmien ratkaisuun, ja se sidotaan usein poliittiseen vihreään agendaan ja moraalikysymyksiin. Metaforisia representaatiotapoja tarkastelemalla elokuvasta voi löytää kuvauksen puhtaasta, viattomasta luonnosta, jota halutaan suojella. Luonnon koskemattomuuden menettäminen rinnastuu nuoren ja viattoman Lenan aikuistumiseen selluloosakombinaatin noustessa puhtaan järven rannalle, sillä kuten työssä esitetään, Lena rakastuu itseään paljon vanhempaan mieheen, selluloosakombinaatin johtajaan V.V. Cernyhiin. Neuvostoelokuvalle ei ollut tyypillistä näyttää intiimejä suhteita, ja elokuvassa ”U ozera” rakkaussuhde jää tulkinnanvaraiseksi. Hypoteesin, eli viattomuuden menettämisen, kannalta ei kuitenkaan ole olennaista suhteen luonne, vaan halu, ja Lenan petetyksi tulemisen tunne, joka käy selvästi ilmi elokuvassa. Äidittömyydellä ja vahvalla isällä on suuri merkitys Lenan sisäisissä ristiriidoissa. Työssä tarkastellaan äidin ja isän roolia suhteessa näiden symbolien historialliseen käyttöön. Vastakkainasettelussa luonto/kulttuuri vahva isä rinnastuu urbanisoituneen kulttuurin puolelle, jossa luonnon selättävä tahdonvoima ja järki nousevat Lenan hahmolle kuuluvien tunteiden yli.

Ekokritiikin avulla osoitan päähenkilön kehityksen ja luonnon metaforisten merkitysten yhteyden elokuvan yhteiskunnalliseen sanomaan. Luonnon koskemattomuuden rikkoutumisen uhka rinnastuu Lenan hahmon sisäiseen ristiriidan tämän pyrkiessä harmoniaan sekä isän että V.V. Cernyhin kanssa. Elokuvan – ja Baikaljärven – loppuratkaisu on avoin, mutta luonnossa ja Lenassa tapahtunut muutos tuodaan siinä esiin. Tyttären nostaminen näin keskeiseen rooliin kuitenkin jo sinänsä todistaa, että hän on huomion arvioinen.

Asiasanat: Baikaljärvi, ekokritiikki, elokuva, metafora, representaatio