Epämääräiset runot. Metaforisesta koherenssista ja katkonaisuudesta John Ashberyn runoudessa
ROINE, KALLE (2013)
2013
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-04-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23469
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23469
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan metaforisen koherenssin ja katkonaisuuden ilmentymiä John Ashberyn runoudessa. Kohdetekstejä peilataan paitsi metaforaa koskevaan teoretisointiin, myös postmodernistisen runouden tutkimuksesta tuttuun käsitteistöön, jonka epämääräisyyttä valittu menettelytapa osaltaan häivyttää. Metodologista painoarvoa annetaan ennen kaikkea teorioille, joissa metaforan ja tulkintaprosessin sidosteisuus korostuu.Työn kolmivaiheisessa rakenteessa siirrytään metaforista yhtenäisyyttä kerryttävien runojen tarkastelusta kohti yhä aukkoisemman ilmaisun erittelyä. Ashberyn poeettisen ominaislaadun jäljittämisen ohella lähestymistavan tarkoituksena on vetää huomio etenkin koherenssin muodostumista mallintavien teorioiden rajoitteisiin ja toisaalta myös ansioihin. Tutkielman ensimmäisellä kolmanneksella keskiössä on Ashberyn tuotannon konventionaalisin osa, jota keskustelutetaan erilaisten kognitiivisten teorioiden (esim. blending) ohella Benjamin Harshavin viitekehysmallin kanssa. Tämän jälkeen huomio liukuu enenevissä määrin runoilijan postmodernistiselle poetiikalle luontaisen rikkonaisuuden tarkasteluun.
Kolmannessa luvussa havainnollistetaan, kuinka koherenssin ja katkonaisuuden limittyminen synnyttää yksittäisten runojen puitteissa mikro- ja makrotason jännitteitä, kun taas neljäs luku on pyhitetty tulkintayrityksiä ja niiden rakentumista kuvaavia teorioita hylkivien runojen käsittelyyn. Pääasiallisena tavoitteena on kartoittaa tapoja, joilla yhtenäistävä luenta aktiivisesti estetään. Tätä mukaa huomio kiinnittyy etenkin metalyyrisyyden problematiikkaan: toisinaan itserefleksiiviset puhunnat häivyttävät runojen käsittämättömyyttä, toisinaan ne sabotoivat kokoavan tulkinnan vähätkin mahdollisuudet. Lisäksi neljännessä luvussa pohditaan kirjaimellisen ja kuvaannollisen kielen opposition purkautumista.Vahvasti metaforaan sidotun käsittelyn laventamiseksi edellä koostettuun ongelmakenttään tuodaan myös puhusubjektin hajoamisen, epäreferentiaalisuuden ja tekstipintaa korostavan postmodernistisen estetiikan yleisempää pohdiskelua. Viimemainitun tiimoilta luonnostellaan jaottelua, jossa runojen täydellinen epämääräisyys ja toisaalta metaforisen luennan estävä kirjaimellisuus voidaan kumpainenkin ymmärtää pinnan estetiikasta käsin. Koko tutkielman mitassa metaforaan kytkeytyvän teoretisoinnin suojista pyritään tekemään huomioita myös tulkinnan laajemmista lainalaisuuksista.
Asiasanat: John Ashbery, metafora, kielikuva, käsitteellinen metafora, kognitiivinen poetiikka, blending, viitekehys, postmodernismi, metalyyrisyys, runon puhuja, runous
Kolmannessa luvussa havainnollistetaan, kuinka koherenssin ja katkonaisuuden limittyminen synnyttää yksittäisten runojen puitteissa mikro- ja makrotason jännitteitä, kun taas neljäs luku on pyhitetty tulkintayrityksiä ja niiden rakentumista kuvaavia teorioita hylkivien runojen käsittelyyn. Pääasiallisena tavoitteena on kartoittaa tapoja, joilla yhtenäistävä luenta aktiivisesti estetään. Tätä mukaa huomio kiinnittyy etenkin metalyyrisyyden problematiikkaan: toisinaan itserefleksiiviset puhunnat häivyttävät runojen käsittämättömyyttä, toisinaan ne sabotoivat kokoavan tulkinnan vähätkin mahdollisuudet. Lisäksi neljännessä luvussa pohditaan kirjaimellisen ja kuvaannollisen kielen opposition purkautumista.Vahvasti metaforaan sidotun käsittelyn laventamiseksi edellä koostettuun ongelmakenttään tuodaan myös puhusubjektin hajoamisen, epäreferentiaalisuuden ja tekstipintaa korostavan postmodernistisen estetiikan yleisempää pohdiskelua. Viimemainitun tiimoilta luonnostellaan jaottelua, jossa runojen täydellinen epämääräisyys ja toisaalta metaforisen luennan estävä kirjaimellisuus voidaan kumpainenkin ymmärtää pinnan estetiikasta käsin. Koko tutkielman mitassa metaforaan kytkeytyvän teoretisoinnin suojista pyritään tekemään huomioita myös tulkinnan laajemmista lainalaisuuksista.
Asiasanat: John Ashbery, metafora, kielikuva, käsitteellinen metafora, kognitiivinen poetiikka, blending, viitekehys, postmodernismi, metalyyrisyys, runon puhuja, runous