"What's he a judge of?" Cormac McCarthyn Blood Meridian ja kertomuksen etiikka
MYLLYMÄKI, LAURI (2013)
2013
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-04-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23455
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23455
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee kertomuksen etiikkaa amerikkalaisen Cormac McCarthyn romaanissa Blood Meridian (1985). Lähestyn kohdetekstiä sekä retoris-eettisen kertomusteorian että dekonstruktiivisen toiseuden etiikan näkökulmasta. Miten nämä kaksi erilaista tapaa tarkastella kertomuksen etiikkaa paikantavat kirjallisuuden eettisen voiman? Millaisia hankauspisteitä teoriakehysten ja kohdetekstin välillä ilmenee?
Blood Meridian-romaanin nihilistinen tarinamaailma ja ekosentrinen kerronta kyseenalaistavat tiettyjä retoris-eettisen kertomusteorian taustalla piileviä antroposentrisiä, hyve-eettisiä lähtökohtia. Osoitan, että Wayne C. Boothin ja James Phelanin retoris-eettinen kertomusteoria ei ole kyennyt riittävästi tarkastelemaan sellaisia kertomuksia, joissa ihminen psykologisena ja moraalisena havainnoijana väistyy tapahtumisen ja maailman tieltä. Silti tällä väistymisellä on tärkeä eettinen merkitys etenkin Cormac McCarthyn tuotannossa. Pyrin hahmottelemaan sellaista kertomuksen etiikkaa, joka ottaa huomioon myös kertomuksen tavan representoida ei-inhimillistä luontoa ja sen toiseutta. Siten työssä kulkee myös ekokriittinen lanka.
Esittelen aluksi luvussa 2 retorista kertomusteoriaa soveltaen sitä kohdetekstin tulkintaan. Analysoin romaanin kertojaa, fokalisaatiota ja implisiittistä tekijää – toisin sanoen kerronnan diskurssia – ja tuon esille, kuinka kertomus hämärtää selviä erotteluja kerronnallisten tasojen välillä. Kysyn, voimmeko löytää romaanista sellaista ääntä, joka tuomitsisi romaanin keskushahmon Judge Holdenin julistaman kylmän luonnonlain. Kertojan ja implisiittisen tekijän vetäytyminen tuomioista saa nihilistisen romaanin vaikuttamaan retorisen kertomusteorian näkökulmasta eettisesti epäilyttävänä.
Luvussa 3 rakennan ekosentrisen kehyksen, jossa kohdetekstin poetiikan ja etiikan yhteenkietoutuneisuus – ja sen esittämä haaste ihmiskeskeiselle etiikalle – tulee paremmin ymmärretyksi. Tarkastelen niitä kerronnallisia keinoja, joilla kertomuksen implisiittinen tekijä häivyttää antroposentristä näkökulmaa ja asettaa ihmisen samanarvoiseksi ympäristön kanssa. Pohdin myös kertomuksen runsaan väkivallan estetiikkaa ja etiikkaa ekosentrismin viitekehyksessä.
Lopulta luvussa 4 tarkastelen kohdetekstiäni dekonstruktiivisen etiikan näkökulmasta, jolloin korostuvat kertomuksen vieraannuttavat ja itserefleksiiviset puolet. Osoitan, että Blood Meridian on nihilistisestä maailmastaan huolimatta eettisesti voimakas romaani, joka ei tarjoa yksiselitteistä moraalista johdatusta, vaan pikemminkin kietoo lukijan eettiseen tapahtumaan. Luvussa 5 tarkastelen vielä kootusti työn tuloksia ja hyödyntämieni teorioiden ansioita sekä luon katsauksen mahdollisiin jatkotutkimuksen aiheisiin.
Asiasanat:Cormac McCarthy, Blood Meridian, kertomuksen etiikka, retorinen kertomusteoria, dekonstruktiivinen etiikka, Levinas, väkivalta, ekokritiikki, ekosentrismi
Blood Meridian-romaanin nihilistinen tarinamaailma ja ekosentrinen kerronta kyseenalaistavat tiettyjä retoris-eettisen kertomusteorian taustalla piileviä antroposentrisiä, hyve-eettisiä lähtökohtia. Osoitan, että Wayne C. Boothin ja James Phelanin retoris-eettinen kertomusteoria ei ole kyennyt riittävästi tarkastelemaan sellaisia kertomuksia, joissa ihminen psykologisena ja moraalisena havainnoijana väistyy tapahtumisen ja maailman tieltä. Silti tällä väistymisellä on tärkeä eettinen merkitys etenkin Cormac McCarthyn tuotannossa. Pyrin hahmottelemaan sellaista kertomuksen etiikkaa, joka ottaa huomioon myös kertomuksen tavan representoida ei-inhimillistä luontoa ja sen toiseutta. Siten työssä kulkee myös ekokriittinen lanka.
Esittelen aluksi luvussa 2 retorista kertomusteoriaa soveltaen sitä kohdetekstin tulkintaan. Analysoin romaanin kertojaa, fokalisaatiota ja implisiittistä tekijää – toisin sanoen kerronnan diskurssia – ja tuon esille, kuinka kertomus hämärtää selviä erotteluja kerronnallisten tasojen välillä. Kysyn, voimmeko löytää romaanista sellaista ääntä, joka tuomitsisi romaanin keskushahmon Judge Holdenin julistaman kylmän luonnonlain. Kertojan ja implisiittisen tekijän vetäytyminen tuomioista saa nihilistisen romaanin vaikuttamaan retorisen kertomusteorian näkökulmasta eettisesti epäilyttävänä.
Luvussa 3 rakennan ekosentrisen kehyksen, jossa kohdetekstin poetiikan ja etiikan yhteenkietoutuneisuus – ja sen esittämä haaste ihmiskeskeiselle etiikalle – tulee paremmin ymmärretyksi. Tarkastelen niitä kerronnallisia keinoja, joilla kertomuksen implisiittinen tekijä häivyttää antroposentristä näkökulmaa ja asettaa ihmisen samanarvoiseksi ympäristön kanssa. Pohdin myös kertomuksen runsaan väkivallan estetiikkaa ja etiikkaa ekosentrismin viitekehyksessä.
Lopulta luvussa 4 tarkastelen kohdetekstiäni dekonstruktiivisen etiikan näkökulmasta, jolloin korostuvat kertomuksen vieraannuttavat ja itserefleksiiviset puolet. Osoitan, että Blood Meridian on nihilistisestä maailmastaan huolimatta eettisesti voimakas romaani, joka ei tarjoa yksiselitteistä moraalista johdatusta, vaan pikemminkin kietoo lukijan eettiseen tapahtumaan. Luvussa 5 tarkastelen vielä kootusti työn tuloksia ja hyödyntämieni teorioiden ansioita sekä luon katsauksen mahdollisiin jatkotutkimuksen aiheisiin.
Asiasanat:Cormac McCarthy, Blood Meridian, kertomuksen etiikka, retorinen kertomusteoria, dekonstruktiivinen etiikka, Levinas, väkivalta, ekokritiikki, ekosentrismi