KODITTOMIEN MIESTEN PUHEENVUORO Asuntolan miesten stigma Erving Goffmanin teorian ja kehysanalyysin näkökulmasta
TIKKA, TARMO (2013)
2013
Sosiologia, Pori - Sociology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-04-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23430
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23430
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella asunnottomille miehille tarkoitetun asuntolan miesten sosiaalista leimaantumista ja selvittää sitä, mitä itse miehet leimaantumisestaan kertovat ja ajattelevat. Pyrkimyksenä ei ole niinkään tarkastella miesten tapaa puhua leimaantumiskokemuksistaan vaan sitä, mitä he niistä kertovat.
Tutkimuksen kohteena on yksi suomalainen miesten asuntola, jossa on 24 sijoituspaikkaa. Asuntola on tarkoitettu pääasiassa päihdeongelmaisille miehille, mutta muistakin asunnottomuuteen johtaneista syistä asuntolaan voi päästä. Valtaosa miehistä on kuitenkin päätynyt asuntolaan päihdeongelmista johtuneista taloudellisista tai sosiaalisista ongelmista – siis siksi, ettei muutakaan lämmintä ja turvallista paikkaa asua enää ollut tarjolla. Asuntola on tarkoitettu tilapäiseksi ratkaisuksi, mutta usein siitä muodostuu miehille koti, josta ei enää halutakaan pois. Tutkimuksessa yhdeksi olennaiseksi tehtäväksi muodostuukin selvittää, miksi itsenäinen asuminen ei usein olekaan miehille tärkeä ja saavuttamisen arvoinen asia.
Tutkimuksen empiirinen osuus on toteutettu teemahaastattelujen avulla. Haastattelut tehtiin heinä-joulukuussa 2013 viidelle miehelle, joiden ikähaarukka oli 28–62 vuotta ja asuntolassa asumisen kesto neljästä kuukaudesta 20:een vuoteen. Haastatteluja ja analyysiä tehtäessä on kiinnitetty erityistä huomiota tutkimuseettisiin seikkoihin miesten anonymiteetin suojaamiseksi.
Tutkielman teoreettinen osuus pohjautuu Erving Goffmanin sosiaalisen stigman käsitteen tarkasteluun ja analyysimenetelmänä on käytetty Goffmanin kehysanalyysiä. Analyysissä miesten leimaantumista käsitellään kolmen kehyksen avulla. Asuntolan kehys, asuntolan ulkopuolinen kehys ja juopon kehys muodostavat dynaamisen kolmiyhteyden, joka selittää miesten leimaantumiskokemuksia erilaisissa vuorovaikutustilanteissa.
Tutkimustulosten mukaan miesten leimaantuminen on hyvin erilaista erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Kolmesta kehyksestä asuntolan kehys korostuu luonnollisesti siksi, että miehet viettävät valtaosan ajastaan siellä. Siellä miesten leimaantumiskokemukset ovat esimerkiksi valvonnan vuoksi alituisesti läsnä, kun taas asuntolan ulkopuolella ja juopon kehyksessä stigma saa toisenlaisia merkityksiä. Yksi merkittävimmistä havainnoista oli se, että miesten halukkuus itsenäiseen asumiseen palaamiseen vähenee merkittävästi asuntolassa vietetyn ajan pitkittyessä. Samoin sosiaalisen stigman kokemisen merkitys hälvenee asuntola-ajan pituuden kasvaessa.
Asiasanat: Asunnottomuus, kodittomuus, stigma, leimaantuminen, kehysanalyysi.
Tutkimuksen kohteena on yksi suomalainen miesten asuntola, jossa on 24 sijoituspaikkaa. Asuntola on tarkoitettu pääasiassa päihdeongelmaisille miehille, mutta muistakin asunnottomuuteen johtaneista syistä asuntolaan voi päästä. Valtaosa miehistä on kuitenkin päätynyt asuntolaan päihdeongelmista johtuneista taloudellisista tai sosiaalisista ongelmista – siis siksi, ettei muutakaan lämmintä ja turvallista paikkaa asua enää ollut tarjolla. Asuntola on tarkoitettu tilapäiseksi ratkaisuksi, mutta usein siitä muodostuu miehille koti, josta ei enää halutakaan pois. Tutkimuksessa yhdeksi olennaiseksi tehtäväksi muodostuukin selvittää, miksi itsenäinen asuminen ei usein olekaan miehille tärkeä ja saavuttamisen arvoinen asia.
Tutkimuksen empiirinen osuus on toteutettu teemahaastattelujen avulla. Haastattelut tehtiin heinä-joulukuussa 2013 viidelle miehelle, joiden ikähaarukka oli 28–62 vuotta ja asuntolassa asumisen kesto neljästä kuukaudesta 20:een vuoteen. Haastatteluja ja analyysiä tehtäessä on kiinnitetty erityistä huomiota tutkimuseettisiin seikkoihin miesten anonymiteetin suojaamiseksi.
Tutkielman teoreettinen osuus pohjautuu Erving Goffmanin sosiaalisen stigman käsitteen tarkasteluun ja analyysimenetelmänä on käytetty Goffmanin kehysanalyysiä. Analyysissä miesten leimaantumista käsitellään kolmen kehyksen avulla. Asuntolan kehys, asuntolan ulkopuolinen kehys ja juopon kehys muodostavat dynaamisen kolmiyhteyden, joka selittää miesten leimaantumiskokemuksia erilaisissa vuorovaikutustilanteissa.
Tutkimustulosten mukaan miesten leimaantuminen on hyvin erilaista erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Kolmesta kehyksestä asuntolan kehys korostuu luonnollisesti siksi, että miehet viettävät valtaosan ajastaan siellä. Siellä miesten leimaantumiskokemukset ovat esimerkiksi valvonnan vuoksi alituisesti läsnä, kun taas asuntolan ulkopuolella ja juopon kehyksessä stigma saa toisenlaisia merkityksiä. Yksi merkittävimmistä havainnoista oli se, että miesten halukkuus itsenäiseen asumiseen palaamiseen vähenee merkittävästi asuntolassa vietetyn ajan pitkittyessä. Samoin sosiaalisen stigman kokemisen merkitys hälvenee asuntola-ajan pituuden kasvaessa.
Asiasanat: Asunnottomuus, kodittomuus, stigma, leimaantuminen, kehysanalyysi.