Fiktiiviset nimet Mauri Kunnaksen teoksessa Viikingit tulevat! ja niiden englannin- ja ruotsinkieliset käännökset

Abstract

Tutkielmani käsittelee fiktiivisten erisnimien kääntämistä lastenkirjallisuudessa. Tutkimusaineistona on Mauri Kunnaksen teos Viikingit tulevat! ja sen englannin- ja ruotsinkieliset käännökset. Teoksen on kääntänyt englanniksi William Moore ja ruotsiksi Lars Huldén. Tarkoituksena on selvittää, minkälaisia strategioita kääntäjät ovat erisnimiä kääntäessään käyttäneet ja miten esimerkiksi kuvallinen ilmaisu ja ääneen lukeminen ovat mahdollisesti käännöksiin vaikuttaneet. Lisäksi aineistoon liittyy vieras kulttuurinen konteksti sekä skandinaavinen nimistö.

Tarkastelen nimien kääntämisen teoriaa ja nimien funktioita muun muassa Yvonne Bertillsin ja Jan Van Coillien tutkimusten pohjalta. Fiktiiviset nimet toimivat osana tarinankerrontaa ja muodostavat osan henkilöhahmon karakterisaatiosta. Tarkastelen erisnimiä ja niiden käännöksiä sekä muodon että merkityksen kannalta. Nimen muotoon liittyviä seikkoja ovat esimerkiksi oikeinkirjoitus, äänteet ja mahdollinen allitteraatio, kun taas merkityksen muodostavat sekä denotatiivinen eli sanakirjamerkitys että konnotatiiviset eli sivumerkitykset. Lastenkirjallisuuden kääntämistä ja adaptaatiota käsittelen muun muassa Riitta Oittisen näkemysten kautta.

Analyysiosiossa käytän etunimien tarkastelussa viitekehyksenä Theo Hermansin ja Ritva Leppihalmeen laatimien käännösstrategiamallien pohjalta muodostettua luokittelua, jossa nimikäännösstrategioihin kuuluvat nimen säilyttäminen, kotouttaminen sekä nimen korvaaminen toisella joko kotouttavalla tai vieraannuttavalla tavalla. Lisänimien tarkastelussa keskityn nimien ominaisuuksiin ja siihen, mitä ominaisuuksia kääntäjät ovat näyttäneet pitävän tärkeimpinä nimiä käännettäessä.

Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että aineiston kääntäjät ovat ottaneet huomioon kohdeyleisön nimien käännösratkaisuja tehdessään tavalla, joka on lähtötekstille uskollinen. Etunimistä suurin osa on säilytetty ja lisänimikäännöksissä kääntäjät ovat näyttäneet pyrkivän samankaltaiseen vaikutelmaan kuin lähtötekstissä. Tutkimus viittaa myös siihen, että kääntäjät ovat suurilta osin halunneet säilyttää käännöksissään lähtötekstin nimissä esiintyvän huumorin ja viittaukset viikinkinimistöön. Nimillä on kuitenkin useita ominaisuuksia, ja nimikäännösten onnistuneisuus ei näytä tutkimuksen perusteella riippuvan kaikkien näiden ominaisuuksien säilymisestä. Englannin- ja ruotsinkielisen käännöksen välisiä eroja ovat muun muassa se, että ruotsinkielisen käännöksen lisänimikäännökset ovat huomattavasti lyhyempiä, ja se, että englanninkielisessä käännöksessä nimissä on haluttu säilyttää allitteraatio enemmän kuin ruotsinkielisessä.