Verkostoyhteistyö ja sen toteuttaminen työllisyyspoliittisissa hankkeissa

Abstract

Työllisyyspoliittisen hanketoiminnan lähtökohtainen tarkoitus on saada olemassa olevasta työvoimareservistä pitkään työttömänä olleita henkilöitä palautumaan takaisin työelämään. Työttömän henkilön koulutus, ammattitaito, olemassa oleva työkyky ja muut vahvuudet kartoitetaan hankkeessa oloaikana ja työttömälle tehdään työllistymistä tukeva jatkosuunnitelma, mikäli työtön ei työllisty avoimille työmarkkinoille tai pääse koulutukseen jo hankkeessa oloaikana. Pääsääntöisesti työllisyyspoliittisiin hankkeisiin ohjautuvat henkilöt ovat pitkään työttömänä olleita, vaikeasti työllistyviä ja usein heillä on pitkään jatkuneen työttömyyden myötä monenlaisia elämänhallinnallisia ongelmia.

Tässä pro gradu –tutkielmassa perehdytään työvoimapoliittisissa hankkeissa toimivien hankevastaavien harjoittamaan verkostoyhteistyöhön. Tutkimusnäkökulmaksi on asetettu hankevastaavan toiminta ja lähemmin hankevastaavan harjoittama verkostoyhteistyö hankkeessa. Lähtökohtana on näkemys hankevastaavan merkittävästä roolista hankkeen toiminnassa eli hankevastaava on hankkeen pomo ja siten hänen toimintatapa näyttäytyy käytännössä hankkeen toimintatapana. Hankevastaavan harjoittama verkostoyhteistyö nähdään hankkeen toiminnan ja etenkin tavoitteiden toteutumisen kannalta merkittäväksi asiaksi. Kiinnostuksen kohteeksi tarkentui tutkimuskysymykset, mitkä ja ketkä ovat hanketoimijoiden keskeiset ja merkittävimmät yhteistyötahot ja minkälaisia ovat asiat ja tilanteet, joissa verkostoyhteistyötä harjoitetaan?

Tutkimus kohdennetaan Hämeen alueella helmikuussa 2011 toiminnassa olevien työllisyyspoliittisten hankkeiden hankevastaaville. Tutkimusaineisto koostuu 22:n hankevastaavaan vastauksista, joissa he tuovat esille omia henkilökohtaisia näkemyksiä ja kokemuksia verkostoyhteistyöstä ja verkostoyhteistyön merkityksestä hankevastaavan työssä.

Tutkimusmenetelmänä on laadullinen analyysi, Grounded Theory -malliin perustuen ja aineistoa on käsitelty teorialle tyypillisellä käsite-indikaattorimallilla. Tutkimusaineisto kerättiin yhdeksän kysymystä sisältävällä avoimella lomakehaastattelulla. Kyselylomakkeen lähettäminen ja vastaaminen kyselyyn tapahtui sähköisesti.

Tutkimuksen tulokset tukevat ennakkonäkemystä, jonka mukaan hankevastaava on monellakin tavalla ratkaisevassa asemassa hankkeeseen sijoitettuun työttömään nähden. Hankevastaava voi omalla toiminnallaan ja harjoittamansa verkostoyhteistyön avulla merkittävästi auttaa hankkeessa mukana olevia työttömiä löytämään ratkaisuja hankkeessa oloajan jälkeiseen työllistymiseen.

Avainsanat: Verkostoyhteistyö, Luottamus, Oppiminen, Johtaminen