Multimodaalinen Ihmemaa puhuttuna ja tekstitettynä - keskiössä dubbauskääntämisen erityispiirteet
LEHTOMÄKI, MARJAANA; RÄIHÄ, SOILE (2011)
2011
Käännöstiede (englanti) - Translation Studies (English)
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-10-07
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23396
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23396
Tiivistelmä
Tarkastelemme tutkielmassamme Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa -elokuvan suomenkielisen dubbausääniraidan ja ruututekstin välisiä eroja. Nykytrendi vaikuttaa olevan, että niin kutsuttuja perhe-elokuvia sekä dubataan että tekstitetään jopa Pohjoismaissa, joissa perinteisesti on suosittu ruututekstitystä. Täällä dubbaus on koettu lähinnä lapsille suunnattuna av-kääntämisen muotona. Ehkä siksi dubbausta on tutkittu verrattain vähän Suomessa ja mielestämme onkin aiheellista paneutua myös tähän audiovisuaalisen kääntämisen alaan.
Lähestymme elokuva-aineistoamme multimodaalisena kokonaisuutena huomioiden sen, että se käyttää sekä kuvaa että ääntä merkitysten välittämiseen. Näin ollen oletamme myös kääntäjien huomioineen työssään kaikki elokuvassa käytetyt viestintäkeinot: auditiivis-verbaalisen dialogin sekä visuaalis-verbaaliset (kirjoitetut sanat: lehtiotsikot, planssit), visuaalis-nonverbaaliset (puvustus, lavastus, elekieli) sekä auditiivis-nonverbaaliset (onomatopoeettiset äänet, musiikki, tehosteet) viestit.
Tutkimme aineistoamme erityisesti dubbauskääntämisen ja sen erityispiirteiden näkökulmasta. Teoriaosuudesta mielenkiinnon kohteeksemme nousi lähinnä dubbauksen synkroniajaottelu (huulisynkronia, isokronia eli ajastus sekä elesynkronia) sekä puheen illuusion luomiskeinot ja puhuttavuus. Oletimme erityisesti näiden piirteiden aiheuttavan eroja suomenkielisen dubbauksen ja ruututekstityksen välillä, muun muassa siten, että dubbauskääntäjä olisi käyttänyt puhekielen piirteitä ruututekstikääntäjää enemmän.
Tapaustutkimuksemme osoitti, että nämä dubbauksen erityispiirteet todellakin synnyttivät erilaisia käännösratkaisuja tekstitykseen verrattuna. Esimerkiksi huulisynkronian ja ajastuksen tavoittelu johti dubbauksessa paikka paikoin varsin erilaisiin lopputuloksiin ruututekstiin nähden. Myös puhekielen piirteitä oli käytetty jonkin verran enemmän dubbauksessa kuin tekstityksessä paitsi huulisynkronian ja ajastuksen aikaansaamiseksi myös puheen illuusion lisäämiseksi. Varsinaista puhekieltä käytettiin dubbauksessakin verrattain vähän, mutta oletamme alkuperäisdialogin ja elokuvan historiallisen miljöön vaikuttaneen asiaan. Mielestämme dubbauskääntäjä huomioi puhuttavuuden repliikkien mitoituksessa ja vältti liian tiiviitä virkkeitä, jottei ääninäyttelijä olisi joutunut kiirehtimään sanoissaan.
Asiasanat: multimodaalisuus, av-kääntäminen, tekstittäminen, dubbaaminen
Lähestymme elokuva-aineistoamme multimodaalisena kokonaisuutena huomioiden sen, että se käyttää sekä kuvaa että ääntä merkitysten välittämiseen. Näin ollen oletamme myös kääntäjien huomioineen työssään kaikki elokuvassa käytetyt viestintäkeinot: auditiivis-verbaalisen dialogin sekä visuaalis-verbaaliset (kirjoitetut sanat: lehtiotsikot, planssit), visuaalis-nonverbaaliset (puvustus, lavastus, elekieli) sekä auditiivis-nonverbaaliset (onomatopoeettiset äänet, musiikki, tehosteet) viestit.
Tutkimme aineistoamme erityisesti dubbauskääntämisen ja sen erityispiirteiden näkökulmasta. Teoriaosuudesta mielenkiinnon kohteeksemme nousi lähinnä dubbauksen synkroniajaottelu (huulisynkronia, isokronia eli ajastus sekä elesynkronia) sekä puheen illuusion luomiskeinot ja puhuttavuus. Oletimme erityisesti näiden piirteiden aiheuttavan eroja suomenkielisen dubbauksen ja ruututekstityksen välillä, muun muassa siten, että dubbauskääntäjä olisi käyttänyt puhekielen piirteitä ruututekstikääntäjää enemmän.
Tapaustutkimuksemme osoitti, että nämä dubbauksen erityispiirteet todellakin synnyttivät erilaisia käännösratkaisuja tekstitykseen verrattuna. Esimerkiksi huulisynkronian ja ajastuksen tavoittelu johti dubbauksessa paikka paikoin varsin erilaisiin lopputuloksiin ruututekstiin nähden. Myös puhekielen piirteitä oli käytetty jonkin verran enemmän dubbauksessa kuin tekstityksessä paitsi huulisynkronian ja ajastuksen aikaansaamiseksi myös puheen illuusion lisäämiseksi. Varsinaista puhekieltä käytettiin dubbauksessakin verrattain vähän, mutta oletamme alkuperäisdialogin ja elokuvan historiallisen miljöön vaikuttaneen asiaan. Mielestämme dubbauskääntäjä huomioi puhuttavuuden repliikkien mitoituksessa ja vältti liian tiiviitä virkkeitä, jottei ääninäyttelijä olisi joutunut kiirehtimään sanoissaan.
Asiasanat: multimodaalisuus, av-kääntäminen, tekstittäminen, dubbaaminen