Psykologinen sopimus liikkeenjohdon konsultoinnissa

Abstract

Tämän pro gradu – tutkielman aiheena on psykologinen sopimus liikkeenjohdon konsultoinnissa. Psykologista sopimusta on tutkittu paljon työsuhteissa, mutta teoreettista tutkimusta liikkeenjohdon konsultoinnin alalta löytyy suhteessa vähemmän. Tämä tutkimus on empiirinen ja sen päätehtävä on selvittää, miten psykologisen sopimuksen sisältö ja merkitys ymmärretään liikkeenjohdon konsultoinnin kontekstissa. Tutkimuksessa pyritään lisäksi selvittämään psykologisen sopimuksen ja konsultin roolin välistä yhteyttä sekä heikon psykologisen sopimuksen merkitystä konsultointiyhteistyölle. Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen näkökulmana toimii liikkeenjohdon konsulttien näkökulma ja tutkimus perustuu viiden kokeneen konsultin teemahaastatteluaineistoon.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on muodostettu asiakassysteemin, konsultointisopimuksen, psykologisen sopimuksen, konsultin roolin sekä intervention käsitteiden ympärille. Teoreettisella viitekehyksellä on pyritty liittämään tutkittava ilmiö lähemmäs liikkeenjohdon konsultointia ja syventämään psykologisen sopimuksen merkitystä kyseisessä asiayhteydessä.

Tutkimuksen empiirisen osuuden tarkoitus on ollut lisätä ymmärrystä psykologisen sopimuksen ominaisuuksista ja haasteista liikkeenjohdon konsulttien kokemusten kautta. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan analyysin sekä abduktiivisen päättelylogiikan mukaan. Analyysissa on siis pyritty tutkittavan ilmiön teoreettisten löydösten sekä empiiristen havaintojen jatkuvaan vuoropuheluun. Analyysissa on edelleen tuotu esiin useita haastatteluaineistosta esiinnousseita käytännön esimerkkejä, koska niiden on uskottu tuovan psykologista sopimusta ymmärrettävämmälle tasolle.

Tutkimukselliset päähuomiot osoittavat, että psykologinen sopimus liikkeenjohdon konsultoinnissa yhdistetään käsitteellisestä tuntemattomuudestaan huolimatta suurelta osin luottamukseen. Luottamus näyttelee suurempaa roolia kuin psykologiseen sopimukseen perinteisesti liitetty vastavuoroisten odotusten hallinta, mikä ilmentää tutkittavan ilmiön omalaatuisuutta liikkeenjohdon konsultoinnissa. Mielenkiintoiseksi tutkimukselliseksi huomioksi nousevat myös psykologisen sopimuksen kiistaton yhteys konsultin rooliin sekä henkilökemioiden merkitys vahvassa tai heikossa psykologisessa sopimuksessa. Tutkimuksellisten päähuomioiden pohjalta voidaan esittää, että psykologisen sopimuksen oikeanlainen hallinta helpottaa liikkeenjohdon konsulttia luomaan kestäviä asiakassuhteita ja myös perustelemaan paremmin ammatillista toimintaansa.

Avainsanat: Psykologinen sopimus, liikkeenjohdon konsultointi, asiakassysteemi, konsultin rooli, interventio, sopimus