Ennenaikaisesti syntyneiden lasten imetysohjaus ja äitien imetyksestä selviytyminen

Abstract

Pro gradu-tutkielma koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on tieteellinen artikkeli: Breastfeeding counseling and coping with breastfeeding among mothers of preterm infants: A pilot study (Ikonen R, Aho AL & Kaunonen M). Tutkielman toinen osa on yhteenveto-osa. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää keskoslasten äitien imetysohjauksen laadun ja imetyksestä selviytymisen mittaamisessa käytettyjen mittareiden luotettavuutta. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata neonatologiselta osastolta kotiutuvien keskosten imetysohjausta, imetyksen yleisyyttä, äitien imetyksestä selviytymistä ja näiden välistä yhteyttä sekä imetyksen lopettamiseen johtaneita tekijöitä. Tieteellisessä artikkelissa on kuvattu mittareiden luotettavuus ja tulokset imetysohjauksen, imetyksen yleisyyden ja imetyksestä selviytymisen osalta. Yhteenveto-osassa on kuvattu äitien saamaa imetysohjausta, imetyksen yleisyyttä, äitien imetyksestä selviytymistä ja imetyksen lopettamiseen johtaneita syitä painottaen tulosten merkitystä hoitotyölle. Tutkielma oli määrällinen poikittaistutkimus. Aineisto kerättiin seitsemällä osastolla keskoslasten äideiltä kyselylomakkeella, joka sisälsi kysymyksiä äidin ja lapsen taustatiedoista, sekä kysymykset lypsämisen, kenguruhoidon, lisämaidon antotavan ja vertaistuen interventioista. Lisäksi lomake sisälsi imetysohjauksen laatua kuvaavan Ohjeet ja neuvot -mittarin, imetyksen yleisyyttä mittaavan Index of Breastfeeding Status -mittarin ja äitien imetyksessä tarvitsemia käytännön taitoja kuvaavan Imetyksestä selviytyminen -mittarin. Imetyksen lopettaneilta äideiltä kysyttiin syitä lopettamiseen avoimella kysymyksellä. Aineisto analysoitiin määrällisillä menetelmillä ja induktiivisella sisällönanalyysilla.

Kyselyyn vastasi 47 äitiä; vastausprosentti oli 29 %. Ohjeet ja neuvot-mittari ja Imetyksestä selviytyminen-mittari olivat faktorianalyysin perusteella valideja ja Cronbachin alfa-arvon mukaan reliaabeleja, mutta Imetyksestä selviytyminen-mittarista poistettiin faktorianalyysin perusteella väittämä rintojen lypsämisen osaamisesta. Lapset olivat syntyneet keskimäärin 33. raskausviikolla. Äidit aloittivat lypsämisen 16 tunnin kuluttua synnytyksestä ja jatkoivat lypsämistä viisi kertaa vuorokaudessa. Suurin osa lapsista oli kenguruhoidossa epäsäännöllisesti. Kaikki lapset saivat sairaalassa ollessaan ja lähes kaikki lapset kotiutuessaan lisämaitoa. Lisämaito annettiin tuttipullolla ja nenämahaletkulla. Puolet äideistä ei saanut tietoa imetyksen vertaistuesta. Äidit olivat tyytyväisiä imetysohjauksen laatuun ja erityisesti sen ymmärrettävyyteen, kannustavuuteen ja riittävyyteen. Kotiutuessaan 42 % lapsista oli täysimetettyjä. Äidit kokivat selviytyvänsä imetyksestä hyvin, mutta kokivat osaavansa heikosti arvioida lapsen ravinnon saannin riittävyyttä. Imetyksen lopettaneet äidit nimesivät loppumisen syiksi maidonerityksen epäonnistumisen, voimavarojen riittämättömyyden ja huonon imetysohjauksen.

Ohjeet ja neuvot- ja Imetyksestä selviytyminen-mittarit ovat luotettavia keskostutkimuksessa. Imetysohjaus koettiin laadullisesti hyvänä, mutta interventiot tulee kehittää näyttöön perustuviksi. Äidin kykyä arvioida lapsen ravinnon saannin riittävyyttä tulee vahvistaa. Imetyksen lopettaneiden äitien ohjauksen sensitiivisyyteen tulee kiinnittää huomiota. Kotiutumisvaiheessa runsaan lisämaidon annon ja äitien ravitsemuksen riittävyyttä kohtaan kokeman epävarmuuden vuoksi keskoslasten perheet tarvitsevat asiantuntevaa ja intensiivistä imetysohjausta kotiutumisen jälkeen.

Asiasanat:Keskonen, Imetys, Imetysohjaus, Määrällinen tutkimus