Hyvän ja huonon äidin kategoriat Lionel Shriverin romaanissa Poikani Kevin
KALLIO, EMMI (2013)
2013
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-04-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23376
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23376
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen äitiyden kategorioita Lionel Shriverin romaanissa Poikani Kevin (2011). Lähestyn äitiyttä kulttuurisen mallitarinan näkökulmasta. Äitiys on mallitarinan mukaan itsensä uhraavaa, kaikkensa antavaa ja naisen luontaisiin ominaisuuksiin perustuvaa. Kielteisille tunteille ei äitiydessä ole tilaa. Äitiys määrittyy lähinnä hyvän kautta, mutta sen kääntöpuolena on myös paha.
Hyödynnän tutkielmassani Harvey Sacksin jäsenkategoria-analyysia, josta käytän kategoriasidonnaisen toiminnan sekä standardiparin käsitteitä. Kategoriasidonnaiset toiminnat kattavat kulttuurisesti kyseiselle kategorialle tyypilliset ja epätyypilliset toiminnat. Standardiparit ovat kulttuurisesti yhteenkuuluviksi oletettavien osapuolten muodostamia pareja, kuten äiti ja lapsi.
Jaottelen ”hyvän äidin” kategoriat kolmeen osioon: toiminnallisuus eli hoitaminen ja kasvattaminen, pysyvyys sekä tunteet. ”Huonon äidin” kategoriat rakentuvat esimerkiksi tilanteissa, joissa äiti on lastaan kohtaan välinpitämätön tai jopa väkivaltainen. Äitiyttä määritellään puolison, kanssaihmisten, yhteiskunnan normien, viranomaisten ja oikeusistuimen kautta. Romaanin äidin omien kokemusten kautta huono äitiys määrittyy suorittamiseksi, josta puuttuvat luontaiset tunteet. Standardiparina äiti ja lapsi näyttäytyvät toisiaan täydentävinä. Hyvä lapsi tukee mahdollisuutta olla hyvä äiti.
Sosiaalityössä kohdataan monenlaisia äitejä. Sosiaalityöntekijöillä on mahdollisuus muokata ja laajentaa hyvän äidin käsitettä. Siksi äitiyden kulttuurisen rakentumisen tutkiminen on sosiaalityön kannalta olennaista.
Asiasanat:äitiys, kategoria-analyysi
Hyödynnän tutkielmassani Harvey Sacksin jäsenkategoria-analyysia, josta käytän kategoriasidonnaisen toiminnan sekä standardiparin käsitteitä. Kategoriasidonnaiset toiminnat kattavat kulttuurisesti kyseiselle kategorialle tyypilliset ja epätyypilliset toiminnat. Standardiparit ovat kulttuurisesti yhteenkuuluviksi oletettavien osapuolten muodostamia pareja, kuten äiti ja lapsi.
Jaottelen ”hyvän äidin” kategoriat kolmeen osioon: toiminnallisuus eli hoitaminen ja kasvattaminen, pysyvyys sekä tunteet. ”Huonon äidin” kategoriat rakentuvat esimerkiksi tilanteissa, joissa äiti on lastaan kohtaan välinpitämätön tai jopa väkivaltainen. Äitiyttä määritellään puolison, kanssaihmisten, yhteiskunnan normien, viranomaisten ja oikeusistuimen kautta. Romaanin äidin omien kokemusten kautta huono äitiys määrittyy suorittamiseksi, josta puuttuvat luontaiset tunteet. Standardiparina äiti ja lapsi näyttäytyvät toisiaan täydentävinä. Hyvä lapsi tukee mahdollisuutta olla hyvä äiti.
Sosiaalityössä kohdataan monenlaisia äitejä. Sosiaalityöntekijöillä on mahdollisuus muokata ja laajentaa hyvän äidin käsitettä. Siksi äitiyden kulttuurisen rakentumisen tutkiminen on sosiaalityön kannalta olennaista.
Asiasanat:äitiys, kategoria-analyysi