Semmosia ja tämmösii - Jälkitavujen A-loppuiset vokaaliyhtymät tamperelaisnuorten puhekielessä
SALMI, SANNA (2013)
2013
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-04-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23363
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23363
Tiivistelmä
Tämä reaaliaikainen trenditutkimus käsittelee jälkitavujen A-loppuisten vokaaliyhtymien, erityisesti UA- ja iA-yhtymien, variaatiota tamperelaisnuorten puhekielessä. Tutkimusaineisto koostuu 44:stä vuosina 1991 ja 2011 kerätystä spontaanista henkilöhaastattelusta. Molempina ajankohtina informantteina toimivat 17–20-vuotiaat tamperelaisnuoret, jotka edustavat sosiolingvistiselle tutkimukselle ominaisesti eri sukupuoli- ja koulutusryhmiä. Puhenauhoitteiden lisäksi aineistoa on kerätty kansanlingvististä kieliasennetutkimusta soveltavalla kyselyllä, jolla selvitettiin tamperelaisnuorten asenteita assimiloituneita UU- ja ii-variantteja kohtaan sekä heidän omaa raportointiaan assimiloituneiden ja säilyneiden vokaaliyhtymävarianttien käyttösuhteista.
Analyysini osoittaa, että sekä eA- että OA-yhtymissä tilanne on molempina ajankohtina vanhan murrekannan mukainen siten, että assimiloitunut variantti on valta-asemassa ja yleiskieliset vokaaliyhtymät ovat lähinnä yksittäistapauksia. UA-yhtymissä sen sijaan on tapahtunut pitkävokaalistumiskehitystä 20 vuoden aikana: 1991-aineistossa UA-yhtymä edustuu lähes poikkeuksetta säilyneenä vokaaliyhtymänä, kun taas 2011-aineistossa assimilaatioedustus kattaa vajaan neljänneksen esiintymistä. Myös iA-yhtymissä on tapahtunut muutosta, sillä 1991-aineistossa assimiloitunutta ii-varianttia ei esiinny juuri lainkaan, mutta 2011-aineistossa 10 % esiintymistä on assimiloituneita variantteja.
Tämän tutkimuksen perusteella UA- ja iA-yhtymien eri varianttien käyttösuhteissa on tapahtunut muutosta, ja pitkävokaaliset variantit ovat levinneet tamperelaisnuorten puhekieleen. Tähän muutokseen ovat vaikuttaneet monet kielensisäiset ja -ulkoiset muuttujat. Analyysini osoittaa erityisesti muutamien frekventtien sanojen ja sanaryhmien olevan alttiimpia variaatiolle. Kielenulkoisten seikkojen tarkastelu osoittaa, että UA- ja iA-yhtymien pitkävokaalistumiskehitys on pisimmällä ammattikoulutytöillä, joiden ero esimerkiksi vanhaa murrekantaa suosiviin ammattikoulupoikiin on huomattava. Idiolekteittain tarkasteltuna tamperelaisnuoret osoittautuvat melko heterogeeniseksi joukoksi UA- ja iA-yhtymien pitkävokaalistumiskehityksen kannalta.
Kansanlingvistiikan näkökulmasta mielenkiintoinen huomio on se, että assimiloituneita UU- ja ii-variantteja ei 2011-aineiston informanttien keskuudessa pidetä kovinkaan negatiivisesti leimautuneina piirteinä, ja informantit kokivat myös itse käyttävänsä kyseisiä variantteja huomattavasti enemmän kuin puheaineisto osoittaa.
Asiasanat:variaationtutkimus, sosiolingvistiikka, kielenmuutos, reaaliaikatutkimus, kansanlingvistiikka, hämäläismurteet, puhekieli, vokaaliyhtymät, pitkävokaalistumiskehitys
Analyysini osoittaa, että sekä eA- että OA-yhtymissä tilanne on molempina ajankohtina vanhan murrekannan mukainen siten, että assimiloitunut variantti on valta-asemassa ja yleiskieliset vokaaliyhtymät ovat lähinnä yksittäistapauksia. UA-yhtymissä sen sijaan on tapahtunut pitkävokaalistumiskehitystä 20 vuoden aikana: 1991-aineistossa UA-yhtymä edustuu lähes poikkeuksetta säilyneenä vokaaliyhtymänä, kun taas 2011-aineistossa assimilaatioedustus kattaa vajaan neljänneksen esiintymistä. Myös iA-yhtymissä on tapahtunut muutosta, sillä 1991-aineistossa assimiloitunutta ii-varianttia ei esiinny juuri lainkaan, mutta 2011-aineistossa 10 % esiintymistä on assimiloituneita variantteja.
Tämän tutkimuksen perusteella UA- ja iA-yhtymien eri varianttien käyttösuhteissa on tapahtunut muutosta, ja pitkävokaaliset variantit ovat levinneet tamperelaisnuorten puhekieleen. Tähän muutokseen ovat vaikuttaneet monet kielensisäiset ja -ulkoiset muuttujat. Analyysini osoittaa erityisesti muutamien frekventtien sanojen ja sanaryhmien olevan alttiimpia variaatiolle. Kielenulkoisten seikkojen tarkastelu osoittaa, että UA- ja iA-yhtymien pitkävokaalistumiskehitys on pisimmällä ammattikoulutytöillä, joiden ero esimerkiksi vanhaa murrekantaa suosiviin ammattikoulupoikiin on huomattava. Idiolekteittain tarkasteltuna tamperelaisnuoret osoittautuvat melko heterogeeniseksi joukoksi UA- ja iA-yhtymien pitkävokaalistumiskehityksen kannalta.
Kansanlingvistiikan näkökulmasta mielenkiintoinen huomio on se, että assimiloituneita UU- ja ii-variantteja ei 2011-aineiston informanttien keskuudessa pidetä kovinkaan negatiivisesti leimautuneina piirteinä, ja informantit kokivat myös itse käyttävänsä kyseisiä variantteja huomattavasti enemmän kuin puheaineisto osoittaa.
Asiasanat:variaationtutkimus, sosiolingvistiikka, kielenmuutos, reaaliaikatutkimus, kansanlingvistiikka, hämäläismurteet, puhekieli, vokaaliyhtymät, pitkävokaalistumiskehitys