Kotikäynnillä - tutkimus lastensuojelun kotikäynneillä rakennettavasta asiakkuussuhteesta ja kodin merkityksistä
VALLI, VIOLA (2013)
2013
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-03-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23355
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23355
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani on institutionaalinen etnografia, jonka tavoitteena on ymmärtää lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tekemiä kotikäyntejä asiakassuhteen rakentamisen tilanteina ja laajemmin lastensuojelutyön ammatillisena käytäntönä. Tutkimuskysymykseni ovat: Millainen on kotikäynneillä rakennettava asiakassuhde? Mitä merkityksiä koti saa kotikäynneillä? Millaisia ovat kotikäyntien osallisuudet? Kotikäynnit ovat paitsi lastensuojelutyössä myös laajemmin sosiaali- ja terveysalalla yleinen työkäytäntö ja tapa kohdata asiakkaita heidän ympäristössään. Sosiaalityöntekijöiden tekemiä kotikäyntejä on tutkittu hyvin vähän erillisenä työkäytäntönä ja vuorovaikutustilanteena.
Tutkielman aineisto muodostuu lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tekemistä neljästä kotikäynnistä, niiden nauhoitetuista keskusteluista, omista havaintomuistiinpanoistani ja sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden haastatteluista. Tutkielman metodologinen viitekehys pohjaa sosiaaliseen konstruktionismiin, joka korostuu analyysissäni kotikäyntien vuorovaikutuksesta paikannettavien merkitysten ja niiden institutionaalisten ja kulttuuristen sidosten kriittisenä tarkasteluna. Tutkielmani analyysi ei noudata yhtä tiettyä analyysimetodia, vaan monien etnografisten tutkimusten lailla analyysi hyödyntää erilaisia metodisia lähestymistapoja monitasoisen aineiston ja tutkimustavoitteiden ilmentämiseksi.
Tutkielmani keskeiset tulokset tuovat esiin kotikäynnit perhe- ja työntekijäkohtaisena käytäntönä. Aineistoni kotikäynneillä rakennettava asiakassuhde on ensisijaisesti sosiaalityöntekijöiden ja äitien vuorovaikutuksessa rakennettava suhde, jossa korostuvat persoonien välinen kohtaaminen ja äitien selonteot perhetilanteista. Vuorovaikutuksessa painottuvat asiakaslähtöisen puheen, ymmärtämisen, kannustavan ohjaamisen, kumppanuuden ja tiedonkeruun orientaatiot. Kodin tila ei näytä edistävän lasten suoraa osallisuutta, mutta saa tapaamispaikkana toimistoa positiivisempia merkityksiä työntekijöiden ja asiakkaiden puheissa. Aineistoni kotikäynnit kokonaisuutena eivät hahmotu tavoitteiltaan selkeitä organisatorisia strategioita tai ohjeita noudattaviksi käytännöiksi.
Tutkielma haastaa sosiaalityön, erityisesti lastensuojelun, ammattilaisia, organisaatioita ja tutkijoita reflektoimaan kotikäyntejä ja laajemminkin sosiaalityön käytäntöjä niiden tarkoitusten ja sisältöjen suhteen.
Asiasanat: Lastensuojelu, kotikäynti, koti, asiakassuhde, osallisuus, institutionaalinen etnografia
Tutkielman aineisto muodostuu lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tekemistä neljästä kotikäynnistä, niiden nauhoitetuista keskusteluista, omista havaintomuistiinpanoistani ja sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden haastatteluista. Tutkielman metodologinen viitekehys pohjaa sosiaaliseen konstruktionismiin, joka korostuu analyysissäni kotikäyntien vuorovaikutuksesta paikannettavien merkitysten ja niiden institutionaalisten ja kulttuuristen sidosten kriittisenä tarkasteluna. Tutkielmani analyysi ei noudata yhtä tiettyä analyysimetodia, vaan monien etnografisten tutkimusten lailla analyysi hyödyntää erilaisia metodisia lähestymistapoja monitasoisen aineiston ja tutkimustavoitteiden ilmentämiseksi.
Tutkielmani keskeiset tulokset tuovat esiin kotikäynnit perhe- ja työntekijäkohtaisena käytäntönä. Aineistoni kotikäynneillä rakennettava asiakassuhde on ensisijaisesti sosiaalityöntekijöiden ja äitien vuorovaikutuksessa rakennettava suhde, jossa korostuvat persoonien välinen kohtaaminen ja äitien selonteot perhetilanteista. Vuorovaikutuksessa painottuvat asiakaslähtöisen puheen, ymmärtämisen, kannustavan ohjaamisen, kumppanuuden ja tiedonkeruun orientaatiot. Kodin tila ei näytä edistävän lasten suoraa osallisuutta, mutta saa tapaamispaikkana toimistoa positiivisempia merkityksiä työntekijöiden ja asiakkaiden puheissa. Aineistoni kotikäynnit kokonaisuutena eivät hahmotu tavoitteiltaan selkeitä organisatorisia strategioita tai ohjeita noudattaviksi käytännöiksi.
Tutkielma haastaa sosiaalityön, erityisesti lastensuojelun, ammattilaisia, organisaatioita ja tutkijoita reflektoimaan kotikäyntejä ja laajemminkin sosiaalityön käytäntöjä niiden tarkoitusten ja sisältöjen suhteen.
Asiasanat: Lastensuojelu, kotikäynti, koti, asiakassuhde, osallisuus, institutionaalinen etnografia