Enriching student interpretations of Hemingway's "Cat in the Rain" - An empirical study of teaching literature
LUUKKA, EMILIA (2013)
2013
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-03-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23354
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23354
Tiivistelmä
Lukijakeskeisyys on ollut pitkään kirjallisuudenopetuksen keskiössä, mutta esimerkiksi PISA-tulosten mukaan vapaa-aikanaan lukevien oppilaiden määrä on vähentynyt vuosina 2000-2009. Koulut kamppailevat saadakseen oppilaita lukemaan myös luokan ulkopuolella. Cecilia Therman on ehdottanut ratkaisuksi nelivaiheista lukijalähtöistä kirjallisuudenopetusmenetelmää, jota on sovellettu tässä etnografisessa luokkahuonetutkimuksessa. Tutkielma tarkastelee lukion ENA05-kurssin opiskelijoiden tulkintoja Ernest Hemingwayn novellista “Cat in the Rain”, tarkoituksenaan selvittää, kuinka tietoa oppilaiden tulkinnoista voitaisiin hyödyntää kirjallisuudenopetuksen tehostamiseen vieraiden kielten opetuksen kontekstissa.
Thermanin menetelmän mukaisesti oppilaat pohtivat ensin omaa tulkintaansa luetusta tekstistä, jonka jälkeen tulkintoja jaettiin luokan kanssa. Menetelmän kolmannessa vaiheessa, Thermanin menetelmästä poiketen, tutkielma pyrki selvittämään oppilaiden tulkintoja Hemingwayn novellista. Menetelmän viimeisessä vaiheessa oppilaille esitettiin taustatietoja luettuun tekstiin liittyen ja pohdittiin uuden tiedon vaikutusta tehtyihin tulkintoihin. Tutkielman keskeisiksi teoreettisiksi kulmakiviksi muodostuivat lukijaresponssiteoria (eng. reader response theory), kirjallisuuden didaktiikka sekä kirjallisuustutkimuksen tarjoama tieto. Lukijaresponssiteoria käsittelee lukijan, tekstin ja kontekstin vuorovaikutusta, ja tutkielman lähtökohtana ovatkin lukijoiden omat tulkinnat, joita pyritään tutkielman metodin avulla rikastuttamaan. Kirjallisuuden didaktiikkaa sekä kirjallisuustutkimuksen tarjoamaa tietoa novellista on käytetty metodin sovelluksessa opetuksen tehostamiseen.
Tutkielman analyysissä on sovellettu sekä kvalitatiivisen että kvantitatiivisen tutkimuksen menetelmiä, sillä oppilaiden tulkintojen laadun ja luonteen tarkastelun lisäksi on ollut tarpeellista selvittää, minkälaiset tulkinnat ovat ryhmässä yleisimpiä, ja minkälaisia tulkinnallisia yhdistelmiä novellin keskeisistä muuttujista tulkinnoissa esiintyy. Tutkimustieto kerättiin oppilailta englannintunnilla opetuksen ohessa kolmiosaisella kyselylomakkeella.
Tutkielmassa oppilaiden tulkinnoista rakennettiin 21 yksilöllistä tulkintaprofiilia, joita käyttäen muodostettiin luokan kollektiivinen tulkinnallinen tietoisuus. Luokan kollektiivisesta tulkintaprofiilista ilmenee, että oppilaat tulkitsivat novellin keskeisiä muuttujia melko pintapuolisesti, vaikka tulkinnoissa esiintyikin muutamia analyyttisiä ja syväluotaavia tulkintoja. Vaikka tulkinnoista oli mahdollista nostaa esiin luokan tulkinnalliset stereotypiat, oppilaiden tulkinnat olivat varsin yksilöllisiä. Tuloksista voidaan päätellä, että opetusmenetelmälle, joka pyrkisi rikastuttamaan oppilaiden omia tulkintoja, olisi varsin runsaasti tilausta.
Asiasanat:kirjallisuuden opetus, vieraiden kielten opetus, Hemingway, lukijaresponssiteoria, lukutaito
Thermanin menetelmän mukaisesti oppilaat pohtivat ensin omaa tulkintaansa luetusta tekstistä, jonka jälkeen tulkintoja jaettiin luokan kanssa. Menetelmän kolmannessa vaiheessa, Thermanin menetelmästä poiketen, tutkielma pyrki selvittämään oppilaiden tulkintoja Hemingwayn novellista. Menetelmän viimeisessä vaiheessa oppilaille esitettiin taustatietoja luettuun tekstiin liittyen ja pohdittiin uuden tiedon vaikutusta tehtyihin tulkintoihin. Tutkielman keskeisiksi teoreettisiksi kulmakiviksi muodostuivat lukijaresponssiteoria (eng. reader response theory), kirjallisuuden didaktiikka sekä kirjallisuustutkimuksen tarjoama tieto. Lukijaresponssiteoria käsittelee lukijan, tekstin ja kontekstin vuorovaikutusta, ja tutkielman lähtökohtana ovatkin lukijoiden omat tulkinnat, joita pyritään tutkielman metodin avulla rikastuttamaan. Kirjallisuuden didaktiikkaa sekä kirjallisuustutkimuksen tarjoamaa tietoa novellista on käytetty metodin sovelluksessa opetuksen tehostamiseen.
Tutkielman analyysissä on sovellettu sekä kvalitatiivisen että kvantitatiivisen tutkimuksen menetelmiä, sillä oppilaiden tulkintojen laadun ja luonteen tarkastelun lisäksi on ollut tarpeellista selvittää, minkälaiset tulkinnat ovat ryhmässä yleisimpiä, ja minkälaisia tulkinnallisia yhdistelmiä novellin keskeisistä muuttujista tulkinnoissa esiintyy. Tutkimustieto kerättiin oppilailta englannintunnilla opetuksen ohessa kolmiosaisella kyselylomakkeella.
Tutkielmassa oppilaiden tulkinnoista rakennettiin 21 yksilöllistä tulkintaprofiilia, joita käyttäen muodostettiin luokan kollektiivinen tulkinnallinen tietoisuus. Luokan kollektiivisesta tulkintaprofiilista ilmenee, että oppilaat tulkitsivat novellin keskeisiä muuttujia melko pintapuolisesti, vaikka tulkinnoissa esiintyikin muutamia analyyttisiä ja syväluotaavia tulkintoja. Vaikka tulkinnoista oli mahdollista nostaa esiin luokan tulkinnalliset stereotypiat, oppilaiden tulkinnat olivat varsin yksilöllisiä. Tuloksista voidaan päätellä, että opetusmenetelmälle, joka pyrkisi rikastuttamaan oppilaiden omia tulkintoja, olisi varsin runsaasti tilausta.
Asiasanat:kirjallisuuden opetus, vieraiden kielten opetus, Hemingway, lukijaresponssiteoria, lukutaito