Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten kertova kielenkäyttö 5-6 vuoden kuuloiässä. Monitapaustutkimus
NURMI, SUVI-MARIA (2013)
2013
Logopedia - Logopedics
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-01-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23352
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23352
Tiivistelmä
Sisäkorvaistutteen käyttö vaikeasti huonokuuloisten lasten kuulon kuntoutuksessa on aloitettu Suomessa vasta 1990-luvun puolivälissä. Sen tavoitteena on mahdollistaa kuulovammaisten lasten parempi kuulokyky ja siten tukea heidän puhekielensä oppimista. Sisäkorvaistutteen avulla saavutettu kuulo poikkeaa kuitenkin tavallisesti kuulevien lasten kuulosta, sillä istutteella kuuloaistimus tuotetaan mekaanisesti, ja istutteesta saama hyöty on yksilöllistä.
Sisäkorvaistutteen vaikutuksista lasten puhekielen oppimiselle on tehty jo jonkin verran tutkimuksia, mutta suomalaisia tutkimuksia erityisesti tällaisten lasten kerrontataidoista on vielä hyvin vähän. Tutkimuksissa sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puhekielen kehityksestä on havaittu, että vaikka heidän puhekielensä kehittyy yleensä huomattavan nopeasti istutteen saamisen jälkeen, saattaa siinä kuitenkin olla viivettä ikäverrokkien taitoihin nähden. Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten kerronnan tutkiminen antaa merkittävää tietoa heidän kielellisestä kehityksestään, sillä kertomusten muodostaminen vaatii monimutkaisia kielellis-kognitiivisia taitoja.
Tässä tutkimuksessa selvitetään kolmen kuuloiältään 5-6-vuotiaan sisäkorvaistutetta käyttävän lapsen kertovan kielenkäytön taitoja. Eliniältään he ovat 6-7-vuotiaita. Heidän taitojaan verrataan sekä heidän kuuloikänsä että elinikänsä suhteen kaltaistettujen tavallisesti kuulevien verrokkilasten kertovan kielenkäytön taitoihin. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka he rakentavat ja ymmärtävät kertomuksia sekä kuinka he käyttävät kertovalle kielenkäytölle tyypillisiä kieliopillisia sidoskeinoja: viittauksia, lauseyhdistyksiä ja elliptisiä sidoksia.
Tutkimuksen tulokset tukevat aiempia havaintoja 5-6-vuotiaiden lasten kerrontataidoista.Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten kerrontataidot eivät poikkea tavallisesti kuulevien lasten taidoista, mutta kokonaisuutena heidän taitonsa ovat lähempänä kuuloiän kuin eliniän ikäverrokkien taitoja. Sisäkorvaistutetta käyttävät lapset rakensivat kertomuksiaan hieman eliniän ikäverrokkejaan heikommin, mutta kuuloikäverrokkejaan paremmin. He kuitenkin ymmärsivät kertomuksia kumpiakin ikäverrokkejaan heikommin. Viittauksia sisäkorvaistutetta käyttävät lapset käyttivät verrokkejaan paremmin, ja heidän lauseyhdistystensä käyttö oli monipuolisempaa kuin verrokeilla. Elliptisten sidosten käyttö oli tutkimuksessa kokonaisuudessaan erittäin vähäistä.
Tutkimuksesta voidaan tehdä poikkileikkaus 5-7-vuotiaiden lasten kertovan kielenkäytön kehitykseen. Tämän tutkimuksen lasten kertovan kielenkäytön kehitys näyttäisi etenevän tyypillisesti. Tutkimus on kuitenkin pienen otoskoon vuoksi altis yksilölliselle vaihtelulle, ja siksi suuremmalla tutkittavien joukolla tehdyille lisätutkimuksille on tarvetta, jotta voidaan saavuttaa laajemmin yleistettävissä olevia tuloksia.
Avainsanat: sisäkorvaistute, kerrontataidot, lauseyhdistykset, viittaukset, elliptiset sidokset, kertomusten ymmärtäminen, Sammakkotarina
Sisäkorvaistutteen vaikutuksista lasten puhekielen oppimiselle on tehty jo jonkin verran tutkimuksia, mutta suomalaisia tutkimuksia erityisesti tällaisten lasten kerrontataidoista on vielä hyvin vähän. Tutkimuksissa sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puhekielen kehityksestä on havaittu, että vaikka heidän puhekielensä kehittyy yleensä huomattavan nopeasti istutteen saamisen jälkeen, saattaa siinä kuitenkin olla viivettä ikäverrokkien taitoihin nähden. Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten kerronnan tutkiminen antaa merkittävää tietoa heidän kielellisestä kehityksestään, sillä kertomusten muodostaminen vaatii monimutkaisia kielellis-kognitiivisia taitoja.
Tässä tutkimuksessa selvitetään kolmen kuuloiältään 5-6-vuotiaan sisäkorvaistutetta käyttävän lapsen kertovan kielenkäytön taitoja. Eliniältään he ovat 6-7-vuotiaita. Heidän taitojaan verrataan sekä heidän kuuloikänsä että elinikänsä suhteen kaltaistettujen tavallisesti kuulevien verrokkilasten kertovan kielenkäytön taitoihin. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka he rakentavat ja ymmärtävät kertomuksia sekä kuinka he käyttävät kertovalle kielenkäytölle tyypillisiä kieliopillisia sidoskeinoja: viittauksia, lauseyhdistyksiä ja elliptisiä sidoksia.
Tutkimuksen tulokset tukevat aiempia havaintoja 5-6-vuotiaiden lasten kerrontataidoista.Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten kerrontataidot eivät poikkea tavallisesti kuulevien lasten taidoista, mutta kokonaisuutena heidän taitonsa ovat lähempänä kuuloiän kuin eliniän ikäverrokkien taitoja. Sisäkorvaistutetta käyttävät lapset rakensivat kertomuksiaan hieman eliniän ikäverrokkejaan heikommin, mutta kuuloikäverrokkejaan paremmin. He kuitenkin ymmärsivät kertomuksia kumpiakin ikäverrokkejaan heikommin. Viittauksia sisäkorvaistutetta käyttävät lapset käyttivät verrokkejaan paremmin, ja heidän lauseyhdistystensä käyttö oli monipuolisempaa kuin verrokeilla. Elliptisten sidosten käyttö oli tutkimuksessa kokonaisuudessaan erittäin vähäistä.
Tutkimuksesta voidaan tehdä poikkileikkaus 5-7-vuotiaiden lasten kertovan kielenkäytön kehitykseen. Tämän tutkimuksen lasten kertovan kielenkäytön kehitys näyttäisi etenevän tyypillisesti. Tutkimus on kuitenkin pienen otoskoon vuoksi altis yksilölliselle vaihtelulle, ja siksi suuremmalla tutkittavien joukolla tehdyille lisätutkimuksille on tarvetta, jotta voidaan saavuttaa laajemmin yleistettävissä olevia tuloksia.
Avainsanat: sisäkorvaistute, kerrontataidot, lauseyhdistykset, viittaukset, elliptiset sidokset, kertomusten ymmärtäminen, Sammakkotarina