Uuden Lilithin kapina. Marie Corellin The Soul of Lilith ja naiskuvauksen ambivalentti jäljittely
KÄIVÄRÄINEN, ANNIINA (2013)
2013
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-03-21
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23349
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23349
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee Marie Corellin The Soul of Lilith-romaanin (1892) naiskuvauksen ambivalenssia ja suhdetta edeltävään kirjallisuuteen. Tutkin romaanin intertekstuaalisuutta ja sukupuolten kuvaamisen konventioita feministisestä näkökulmasta. Olennainen osa tekstianalyysiä on kohdeteoksen kattava ymmärtäminen, ja siksi taustoitan niin Corellia kuin hänen romaaniaan fin de siècle -kauteen ja uuden naisen liikkeeseen. Romaanin sukupuoliproblematiikka tuntuukin kumpuavan tuon ajan sukupuoliroolien murroksesta.
Varsinainen feministinen analyysi saa kuitenkin lähtökohtansa romaanissa esiintyvistä ”kodin enkelin” ja ”femme fatalen” hahmotyypeistä. Tutkin tasapuolisuuden nimissä myös miehuuden representaatioita romaanissa, sillä myös mieskuvaus voidaan nähdä kahleissa. Tulkitsen, kuinka Corellin sentimentaalisessa melodraamassa annetaan uudenlainen ääni naiskuville, jotka feministit ovat kokeneet naisen ilmaisua rajoittavina. Samalla voi paljastua nämä naiskuvat luonut länsimainen maskuliiniseksi ymmärretty episteeminen näkökulma. Henkilöhahmojen kerronnalliset kahleet muotoutuvat intertekstuaalisissa suhteissa esikuviin. Tarkastelen tätä taistelua merkityksistä diakronisena ja synkronisena intertekstuaalisuutena. Pyrin paikantamaan tekstin sisäistä ristiriitaisuutta kahden tason merkityksiksi ja kiinnitän huomion siihen, kuinka teksti murtaa omaa ideologiaansa.
Konventioiden toistaminen voi paljastaa, että nainen tiedon kohteena on jo valmiiksi koodattu maskuliiniseen episteemiseen näkökulmaan, jolloin naiseuden representaatiot taiteessa ja kirjallisuudessa kuvaavat ennemmin tätä tietämistä ja toistoa itsessään, kuin mitään todellista naiseutta. Analysoin maskuliinista katsetta ja halua, joiden kautta uskon paljastuvan, että naiseus ja totuus ovat samankaltaisia konstruktioita. Sovellan Luce Irigarayn ajatusta naiseuden jäljittelystä emansipatorisena keinona tulkitakseni henkilöhahmojen mahdollista kumouksellisuutta. Tutkielmani tulos on, että kohdeteokseni sukupuoli-ideologia ja henkilöhahmokuvaus voidaan feministisestä jälkistrukturalistisesta näkökulmasta ymmärtää taiteen ja kirjallisuuden naiskuvien (ja osin mieskuvien) jäljittelynä. Tämä voidaan tulkita naiseuden representaatioiden kannalta vapauttavana, sillä romaanissa ei toisteta konventioita sokeasti, vaan edeltävän kirjallisuuden naiskuvien avulla rakennetaan vaihtoehtoinen tarina viktoriaanisen ajan sukupuolista.
Asiasanat: Marie Corelli, Dante Gabriel Rossetti, feminismi, intertekstuaalisuus, naiseuden representaatiot, binaarinen oppositio, toiseus, katse, halu, jäljittely, saman logiikka
Varsinainen feministinen analyysi saa kuitenkin lähtökohtansa romaanissa esiintyvistä ”kodin enkelin” ja ”femme fatalen” hahmotyypeistä. Tutkin tasapuolisuuden nimissä myös miehuuden representaatioita romaanissa, sillä myös mieskuvaus voidaan nähdä kahleissa. Tulkitsen, kuinka Corellin sentimentaalisessa melodraamassa annetaan uudenlainen ääni naiskuville, jotka feministit ovat kokeneet naisen ilmaisua rajoittavina. Samalla voi paljastua nämä naiskuvat luonut länsimainen maskuliiniseksi ymmärretty episteeminen näkökulma. Henkilöhahmojen kerronnalliset kahleet muotoutuvat intertekstuaalisissa suhteissa esikuviin. Tarkastelen tätä taistelua merkityksistä diakronisena ja synkronisena intertekstuaalisuutena. Pyrin paikantamaan tekstin sisäistä ristiriitaisuutta kahden tason merkityksiksi ja kiinnitän huomion siihen, kuinka teksti murtaa omaa ideologiaansa.
Konventioiden toistaminen voi paljastaa, että nainen tiedon kohteena on jo valmiiksi koodattu maskuliiniseen episteemiseen näkökulmaan, jolloin naiseuden representaatiot taiteessa ja kirjallisuudessa kuvaavat ennemmin tätä tietämistä ja toistoa itsessään, kuin mitään todellista naiseutta. Analysoin maskuliinista katsetta ja halua, joiden kautta uskon paljastuvan, että naiseus ja totuus ovat samankaltaisia konstruktioita. Sovellan Luce Irigarayn ajatusta naiseuden jäljittelystä emansipatorisena keinona tulkitakseni henkilöhahmojen mahdollista kumouksellisuutta. Tutkielmani tulos on, että kohdeteokseni sukupuoli-ideologia ja henkilöhahmokuvaus voidaan feministisestä jälkistrukturalistisesta näkökulmasta ymmärtää taiteen ja kirjallisuuden naiskuvien (ja osin mieskuvien) jäljittelynä. Tämä voidaan tulkita naiseuden representaatioiden kannalta vapauttavana, sillä romaanissa ei toisteta konventioita sokeasti, vaan edeltävän kirjallisuuden naiskuvien avulla rakennetaan vaihtoehtoinen tarina viktoriaanisen ajan sukupuolista.
Asiasanat: Marie Corelli, Dante Gabriel Rossetti, feminismi, intertekstuaalisuus, naiseuden representaatiot, binaarinen oppositio, toiseus, katse, halu, jäljittely, saman logiikka