"Pienellä vaivalla suoritus paranisi kummasti". Tutkimus tulkin puhetekniikasta
SALMINEN, JANETTE (2013)
2013
Käännöstiede (saksa) - Translation Studies (German)
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-02-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23346
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23346
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan tulkin puhetekniikkaa ja siihen liittyviä erityispiirteitä. Tutkielma pohjautuu monitieteellisesti sekä käännöstieteen että puhetekniikan teoriaan. Lisäksi tutkielmaan sisältyy suppeahko ammattitulkkien äänenkäyttöä tarkasteleva kyselyosuus. Koska aihetta on tutkittu varsin vähän ja sirpaleisesti, on tässä tutkielmassa pyritty antamaan mahdollisimman kokonainen ja kattava kuva tulkin puhetekniikasta. Tutkielman liitteeksi on tämän vuoksi sisällytetty myös puhetekniikan harjoituksia, joiden avulla voi itsenäisesti harjoittaa omaa äänenkäyttöään.
Tutkielmassa havaittiin, että tulkin puhetekniikka vastaa monilta osin muiden ääniammattien vaatimaa puhetekniikkaa. Tulkkaus asettaa kuitenkin tiettyjä rajoituksia ja poikkeavia vaatimuksia tulkin puhetekniikalle. Tällaisia ovat esimerkiksi tulkattavan käyttämä puhenopeus sekä tulkin ammattiin liittyvä vieraan kielen käyttäminen. Tulkkauksessa korostuvat kulttuurierot, jotka vaikuttavat tietyissä tilanteissa äänenkäyttöön. Samanaikaiset kongnitiiviset toiminnot aiheuttavat myös omanlaistaan lisäpainetta, joka voi vaikuttaa ääneen.
Erilaisiin tulkkausmenetelmiin liittyy erilaisia piirteitä. Konsekutiivitulkkauksessa haasteita aiheuttavat erityisesti vaihtelevat olosuhteet sekä yleisölle esiintyminen. Simultaanitulkkauksen tekevät haastavaksi puolestaan muun muassa tulkkauskopin asettamat rajoitteet ja aikapaine. Erityisesti simultaanitulkkaukseen liittyy myös yksittäisiä paralingvistisiä piirteitä, jotka toistuvat tulkkien äänenkäytössä. Tällaisia ovat esimerkiksi nouseva loppuintonaatio, monotoninen intonaatio sekä poikkeava painottaminen.
Tutkielmaan liittyvässä kyselyssä selvitettiin ammatissa toimivien tulkkien äänenkäyttötottumuksia, ääniongelmia, äänenkäytön koulutukseen liittyviä toiveita sekä mielipiteitä tulkille sopivasta ja sopimattomasta äänestä. Kyselyyn vastasi viisi ammattitulkkia, joista lähes kaikki olivat kärsineet uransa aikana ääniongelmista. Vaikka ongelmat eivät olleetkaan estäneet tulkkaamista, toivoivat silti lähes kaikki tulkit jonkinlaista äänenkäytön koulutusta. Tulkille sopivaa ääntä kuvailtiin sanoilla miellyttävä, muunneltavissa oleva, pehmeä, matala ja selkeä. Ei-toivottaviksi piirteiksi lueteltiin puolestaan korkeus, yksitoikkoisuus, voimakkuus, hiljaisuus, liiallinen nasaalius, narisevuus, kimittävyys, kiekuvuus tai venyttävyys. Miellyttävän äänen merkitys tulkkauksen onnistumiselle nousi myös vastaajien vastauksissa esille.
Asiasanat: tulkkaus, puhetekniikka, äänenkäyttö, ääni, ääniongelmat
Tutkielmassa havaittiin, että tulkin puhetekniikka vastaa monilta osin muiden ääniammattien vaatimaa puhetekniikkaa. Tulkkaus asettaa kuitenkin tiettyjä rajoituksia ja poikkeavia vaatimuksia tulkin puhetekniikalle. Tällaisia ovat esimerkiksi tulkattavan käyttämä puhenopeus sekä tulkin ammattiin liittyvä vieraan kielen käyttäminen. Tulkkauksessa korostuvat kulttuurierot, jotka vaikuttavat tietyissä tilanteissa äänenkäyttöön. Samanaikaiset kongnitiiviset toiminnot aiheuttavat myös omanlaistaan lisäpainetta, joka voi vaikuttaa ääneen.
Erilaisiin tulkkausmenetelmiin liittyy erilaisia piirteitä. Konsekutiivitulkkauksessa haasteita aiheuttavat erityisesti vaihtelevat olosuhteet sekä yleisölle esiintyminen. Simultaanitulkkauksen tekevät haastavaksi puolestaan muun muassa tulkkauskopin asettamat rajoitteet ja aikapaine. Erityisesti simultaanitulkkaukseen liittyy myös yksittäisiä paralingvistisiä piirteitä, jotka toistuvat tulkkien äänenkäytössä. Tällaisia ovat esimerkiksi nouseva loppuintonaatio, monotoninen intonaatio sekä poikkeava painottaminen.
Tutkielmaan liittyvässä kyselyssä selvitettiin ammatissa toimivien tulkkien äänenkäyttötottumuksia, ääniongelmia, äänenkäytön koulutukseen liittyviä toiveita sekä mielipiteitä tulkille sopivasta ja sopimattomasta äänestä. Kyselyyn vastasi viisi ammattitulkkia, joista lähes kaikki olivat kärsineet uransa aikana ääniongelmista. Vaikka ongelmat eivät olleetkaan estäneet tulkkaamista, toivoivat silti lähes kaikki tulkit jonkinlaista äänenkäytön koulutusta. Tulkille sopivaa ääntä kuvailtiin sanoilla miellyttävä, muunneltavissa oleva, pehmeä, matala ja selkeä. Ei-toivottaviksi piirteiksi lueteltiin puolestaan korkeus, yksitoikkoisuus, voimakkuus, hiljaisuus, liiallinen nasaalius, narisevuus, kimittävyys, kiekuvuus tai venyttävyys. Miellyttävän äänen merkitys tulkkauksen onnistumiselle nousi myös vastaajien vastauksissa esille.
Asiasanat: tulkkaus, puhetekniikka, äänenkäyttö, ääni, ääniongelmat