Maahanmuuton pelko Italian maahanmuuttopolitiikan diskursseissa ja paikallistason vaihtoehtoisissa diskursseissa

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani maahanmuuttoon kohdistuvaa pelkoa Italiassa. Lähestyn aihetta tutkimalla, miten Italian maahanmuuttopolitiikassa tuotetaan pelkoa maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia kohtaan. Tämän lisäksi selvitän, miten opettajat Nuoron kaupungissa, Sardiniassa määrittelevät ilmiötä ja maahanmuuttajia. Tavoitteenani on lisätä ymmärrystä siitä, miten maahanmuutto ja maahanmuuttajat määritellään eri puolilla Italian yhteiskuntaa.

Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii kriittinen geopolitiikka, jonka avulla on mahdollista tutkia rajanrakennusta italialaisten, ”meidän”, ja maahanmuuttajien, ”heidän”, välillä, sekä alueen merkityksellistämistä pelkoa tuotettaessa. Hyödynnän myös sosiaalisen identiteetin ja itsekategorisoinnin teorioita selvittäessäni, esiintyykö paikallistasolla, opettajien maahanmuuttoa koskevissa määritelmissä, ennakkoluulona ilmenevää pelkoa maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia kohtaan. Tutkielman metodologisena viitekehyksenä käytän diskurssianalyysiä. Se osa aineistoa, jolla selvitän maahanmuuttopolitiikan diskursseja, koostuu viimeaikaisimmista maahanmuuttoa säätelevistä laeista sekä aikaisemmasta tutkimuksesta. Opettajien suhtautumisen selvittämiseksi hyödynnän lomakekyselyn avulla keräämääni aineistoa.

Analyysistäni käy ilmi, että pelkoa maahanmuuton ilmiötä ja maahanmuuttajia kohtaan on Italian maahanmuuttopolitiikassa tuotettu rakentamalla liioiteltu uhkakuva laittomista maahanmuuttajista, rikollisista maahanmuuttajista ja romaneista. Uhkadiskursseilla on pyritty vahvistamaan ajatusta italialaisista yhtenäisenä kansana, ”meinä”, ja oikeuttamaan tiettyjä toimia, kuten lainsäädäntöä, uhkaavien maahanmuuttajien, ”heidän”, hallitsemiseksi. 2000-luvulla onkin säädetty lakeja, joilla pyritään erottamaan ”hyödylliset” maahanmuuttajat ”hyödyttömistä” ja ”vaarallisista” maahanmuuttajista, sekä rajoittamaan voimakkaasti Italiaan saapuvien henkilöiden määrää. Lakien avulla pyritään myös toimenpiteisiin jo Italiassa asuvien ei-toivottujen maahanmuuttajien suhteen. Tämä tapahtuu tavalla, joka lisää pelkoa myös muita maahanmuuttajia kuin vain rikollisia tai laittomia maahanmuuttajia kohtaan.

Opettajien suhtautumista tarkastelevasta analyysistäni selviää, että kyseessä olevat opettajat eivät pääsääntöisesti määrittele maahanmuuttajia ennakkoluuloisin diskurssein, vaikka joitakin ennakkoluuloisia representaatioita aineistossa esiintyykin. Maahanmuuttajat mielletään hyödyllisiksi erityisesti heidän tekemänsä työn takia, ja heidän mahdollisen syrjäytymisensä ja rikollisuutensa katsotaan johtuvan inhimillisistä tekijöistä. Vaikka opettajien vastauksissa on nähtävissä rajanvetoa ”meihin” ja ”heihin”, maahanmuuttajista ei muodosteta yksinomaan uhkaavaa tai perustavanlaatuisesti erilaista joukkoa suhteessa sardinialaisiin tai italialaisiin. Lisäksi opettajien vastauksissa ajatus yhtenäisestä Italian kansasta ei elä yhtä vahvana kuin valtiotasolla.

Tutkielmani tulokset osoittavat, että eri puolilla Italian yhteiskuntaa maahanmuuton ilmiö ja maahanmuuttajat määritellään osittain eri tavoin. Kaikkien italialaisten suhtautumista maahanmuuttoa kohtaan ei hallitse pelko, kuten valtiotason diskursseissa on annettu ymmärtää.