Puhujan perspektiivi narratiivissa - tutkimus lyhytelokuvan kielentämisestä
INTOSALMI, HENNARIIKKA (2013)
2013
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-03-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23322
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23322
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan äidinkielisten suomenpuhujien kertomia narratiiveja, niiden rakentumista sekä puhujan käyttämää perspektiiviä. Perspektiivin osalta vertaan aineistoa kolmeen indoeurooppalaiseen kieleen, joita on tutkittu saman materiaalin ja menetelmien avulla. Siten tutkielma on osittain kontrastiivinen.
Tutkimuksen kohteena ovat kymmenminuuttisen animaatioelokuvan tapahtumien pohjalta kerrotut narratiivit. Koehenkilöinä on kymmenen Pirkanmaalla asuvaa opiskelijaa, ja tekstit ovat vapaasti tuotettua puhuttua kieltä. Teoreettisena taustana ja vertailukohtana toimii saman lyhytelokuvan pohjalta tehtyjen tutkimusten kokonaisuus, jossa keskeisiä tutkijoita ovat mm. Christiane von Stutterheim, Mary Carroll ja Wolfgang Klein. Työ kuuluu syntaksin alaan, mutta sijoittuu taustaprojektin kautta myös laajempaan psykolingvistiseen kehykseen.
Aikaisemmissa tutkimuksissa muotoillun hypoteesin mukaan kielen kieliopilliset kategoriat vaikuttavat siihen, millaisen perspektiivin kielen äidinkieliset puhujat omaksuvat kertoessaan narratiivin tapahtumista. Jos kielessä on verbiin kieliopillistunut keskeneräistä tekemistä merkitsevä kategoria (esim. englannin is running), sen puhujat valitsevat todennäköisemmin havaitsijaperustaisen perspektiivin, jossa tapahtumat kuvataan hetkittäisinä välähdyksinä, kuin ulkopuolelta katseltuina. Jos vastaavaa verbiin kieliopillistunutta muotoa ei kielessä ole, sen puhujat valitsevat useammin osallistujaperustaisen perspektiivin, jossa tapahtumat kuvataan peräkkäin esiintyvinä, eheinä kokonaisuuksina.
Työni analyysiosiossa on kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa tarkastelen suomen kielen aineistoa, tarkemmin ottaen narratiivien makrorakennetta, temporaalisten adverbien käyttöä sekä tapahtumien rajaamisen keinoja. Toisessa osassa vertaan suomen aineistoa englannin, saksan ja ranskan aineistoihin. Kontrastiivisen tarkastelun osa-alueet ovat elottomien voimien kielentäminen, liike suhteessa paikkaan, temporaalisten adverbien käyttö sekä tapahtumien rajaaminen.
Työni tulokset tukevat aikaisemmissa tutkimuksissa muodostettua hypoteesia osittain. Suomenpuhujilla on vahva taipumus käyttää osallistujaperustaista perspektiiviä: puhujat luovat kertomusten juonilinjaan selkeän tapahtumien ketjun, jossa tapahtumat esitetään tyypillisesti rajattuina ja niiden peräkkäisyyttä korostetaan temporaalisilla anaforisilla adverbeillä kuten sitten. Myös odotuksenvastaisia piirteitä esiintyi. Suomenpuhujat käyttävät runsaasti inkoatiivisia verbimuotoja, jotka on aikaisemmissa tutkimuksissa liitetty lähinnä havaitsijaperustaiseen perspektiiviin. Myös suomen aistihavaintoverbit käyttäytyvät epätyypillisesti aikaisemmin tutkittuihin kieliin verrattuna. Aikaisemmassa tutkimuksessa muodostetun hypoteesin kannalta tämän työn havainnot osoittavat, että kattavien hypoteesien luomiseksi on tarkasteltava kielitypologisesti erilaisia kieliä, ei ainoastaan indoeurooppalaisia.
Asiasanat: narratiivi, perspektiivi, kontrastiivinen, aspekti, rajattuus
Tutkimuksen kohteena ovat kymmenminuuttisen animaatioelokuvan tapahtumien pohjalta kerrotut narratiivit. Koehenkilöinä on kymmenen Pirkanmaalla asuvaa opiskelijaa, ja tekstit ovat vapaasti tuotettua puhuttua kieltä. Teoreettisena taustana ja vertailukohtana toimii saman lyhytelokuvan pohjalta tehtyjen tutkimusten kokonaisuus, jossa keskeisiä tutkijoita ovat mm. Christiane von Stutterheim, Mary Carroll ja Wolfgang Klein. Työ kuuluu syntaksin alaan, mutta sijoittuu taustaprojektin kautta myös laajempaan psykolingvistiseen kehykseen.
Aikaisemmissa tutkimuksissa muotoillun hypoteesin mukaan kielen kieliopilliset kategoriat vaikuttavat siihen, millaisen perspektiivin kielen äidinkieliset puhujat omaksuvat kertoessaan narratiivin tapahtumista. Jos kielessä on verbiin kieliopillistunut keskeneräistä tekemistä merkitsevä kategoria (esim. englannin is running), sen puhujat valitsevat todennäköisemmin havaitsijaperustaisen perspektiivin, jossa tapahtumat kuvataan hetkittäisinä välähdyksinä, kuin ulkopuolelta katseltuina. Jos vastaavaa verbiin kieliopillistunutta muotoa ei kielessä ole, sen puhujat valitsevat useammin osallistujaperustaisen perspektiivin, jossa tapahtumat kuvataan peräkkäin esiintyvinä, eheinä kokonaisuuksina.
Työni analyysiosiossa on kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa tarkastelen suomen kielen aineistoa, tarkemmin ottaen narratiivien makrorakennetta, temporaalisten adverbien käyttöä sekä tapahtumien rajaamisen keinoja. Toisessa osassa vertaan suomen aineistoa englannin, saksan ja ranskan aineistoihin. Kontrastiivisen tarkastelun osa-alueet ovat elottomien voimien kielentäminen, liike suhteessa paikkaan, temporaalisten adverbien käyttö sekä tapahtumien rajaaminen.
Työni tulokset tukevat aikaisemmissa tutkimuksissa muodostettua hypoteesia osittain. Suomenpuhujilla on vahva taipumus käyttää osallistujaperustaista perspektiiviä: puhujat luovat kertomusten juonilinjaan selkeän tapahtumien ketjun, jossa tapahtumat esitetään tyypillisesti rajattuina ja niiden peräkkäisyyttä korostetaan temporaalisilla anaforisilla adverbeillä kuten sitten. Myös odotuksenvastaisia piirteitä esiintyi. Suomenpuhujat käyttävät runsaasti inkoatiivisia verbimuotoja, jotka on aikaisemmissa tutkimuksissa liitetty lähinnä havaitsijaperustaiseen perspektiiviin. Myös suomen aistihavaintoverbit käyttäytyvät epätyypillisesti aikaisemmin tutkittuihin kieliin verrattuna. Aikaisemmassa tutkimuksessa muodostetun hypoteesin kannalta tämän työn havainnot osoittavat, että kattavien hypoteesien luomiseksi on tarkasteltava kielitypologisesti erilaisia kieliä, ei ainoastaan indoeurooppalaisia.
Asiasanat: narratiivi, perspektiivi, kontrastiivinen, aspekti, rajattuus