Toimittaja sairastui rumuuteen. Diskursiivisia kamppailuja ulkonäöstä ja sen merkityksistä neljässä naistenlehtijutussa.
HIETANEN, ILONA (2013)
2013
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-03-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23321
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23321
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -työssäni neljän eri toimittajan omaelämäkerrallista naistenlehtijuttua kauneuskirurgiasta. Lähestyn tutkimiani juttuja siitä näkökulmasta, että ne ovat rumuudesta kerrottuja sairauskertomuksia. Tarkastelen, miten niissä tuotetaan rumuutta sairautena. Selvitän myös millaisia diskursiivisia kamppailuja aineistossani käydään ulkonäöstä ja sen merkityksistä.
Tutkielmani perustuu kulttuuriseen sairauskäsitykseen, jonka mukaan terveydet ja sairaudet syntyvät erilaisissa diskursiivisissa käytännöissä eikä niillä ole pysyviä merkityksiä, vaan ne ovat jatkuvasti muutoksessa. Mediatekstit ja terveysviestintä ovat yksi terveyksiä ja sairauksia tuottava käytäntö. Tarkastelen työssäni sitä, kuinka rumuudesta, eräänlaisesta epäsairaudesta rakentuu aineistossani sairaus. En ole kiinnostunut siitä, onko rumuus jutuissani sairaus tai väitä, että se aina ja kaikkialla olisi sairaus.
Teoreettisena viitekehyksenä työlleni toimii kulttuurinen sairauskäsitys ja erityisesti Sinikka Torkkolan (2008) kehittämä sairauden kolmen ulottuvuuden malli. Tarkastelen aineistoani kaikkien näiden kolmen ulottuvuuden: potemuksen (yksilön kokemus), taudin (lääketiede) ja sosiaalisen järjestyksen kautta. Sosiaalisen järjestyksen tutkimiseen käytän myös Anna-Maria Mäki-Kuutin kehittämää (2012) terveyskurin käsitettä sekä Michel Foucault’n teorioita hallinnasta ja paimenvallasta. Selvitän, millaisia diskursiivisia kamppailuja aineistossani käydään ulkonäöstä ja sen merkityksistä. Diskurssien muodostamisen apuvälineenä käytän Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen diskurssiteoriaa.
Aineistoni diskursseissa korostuu ajatus lääketieteestä ulkonäön asiantuntijana, käsitys kauneusleikkauksesta keskiluokkaisena ja aktiivisena ratkaisuna sekä toive perimmäisen minuuden löytymisestä leikkauksen avulla. Näiden kanssa kamppailevat itsensä hyväksyminen ja vallitsevaa kauneuskäsitystä vastustava käsitys omanlaisen ulkonäön tärkeydestä.
Pohjimmiltaan näen, että ulkonäköpoikkeamien lääketieteellistämisessä on kyse uusliberalistisesta hallinnasta, jossa kansalaisista tulee kuluttajia tai yrittäjiä, joiden tavoitteena on jatkuva itsensä kehittäminen kaikilla elämänalueilla. Samalla lailla kuin uusliberalistinen ihannesubjekti huolehtii terveydestään, hän huolehtii myös ulkonäöstään. Kauneusleikkauksista puhutaan usein vapaana valintana, mutta onko valinta vapaa, jos vaihtoehtoja on vain yksi?
Asiasanat: kauneuskirurgia, ulkonäkö, kulttuurinen sairauskäsitys, hallinnallisuus
Tutkielmani perustuu kulttuuriseen sairauskäsitykseen, jonka mukaan terveydet ja sairaudet syntyvät erilaisissa diskursiivisissa käytännöissä eikä niillä ole pysyviä merkityksiä, vaan ne ovat jatkuvasti muutoksessa. Mediatekstit ja terveysviestintä ovat yksi terveyksiä ja sairauksia tuottava käytäntö. Tarkastelen työssäni sitä, kuinka rumuudesta, eräänlaisesta epäsairaudesta rakentuu aineistossani sairaus. En ole kiinnostunut siitä, onko rumuus jutuissani sairaus tai väitä, että se aina ja kaikkialla olisi sairaus.
Teoreettisena viitekehyksenä työlleni toimii kulttuurinen sairauskäsitys ja erityisesti Sinikka Torkkolan (2008) kehittämä sairauden kolmen ulottuvuuden malli. Tarkastelen aineistoani kaikkien näiden kolmen ulottuvuuden: potemuksen (yksilön kokemus), taudin (lääketiede) ja sosiaalisen järjestyksen kautta. Sosiaalisen järjestyksen tutkimiseen käytän myös Anna-Maria Mäki-Kuutin kehittämää (2012) terveyskurin käsitettä sekä Michel Foucault’n teorioita hallinnasta ja paimenvallasta. Selvitän, millaisia diskursiivisia kamppailuja aineistossani käydään ulkonäöstä ja sen merkityksistä. Diskurssien muodostamisen apuvälineenä käytän Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen diskurssiteoriaa.
Aineistoni diskursseissa korostuu ajatus lääketieteestä ulkonäön asiantuntijana, käsitys kauneusleikkauksesta keskiluokkaisena ja aktiivisena ratkaisuna sekä toive perimmäisen minuuden löytymisestä leikkauksen avulla. Näiden kanssa kamppailevat itsensä hyväksyminen ja vallitsevaa kauneuskäsitystä vastustava käsitys omanlaisen ulkonäön tärkeydestä.
Pohjimmiltaan näen, että ulkonäköpoikkeamien lääketieteellistämisessä on kyse uusliberalistisesta hallinnasta, jossa kansalaisista tulee kuluttajia tai yrittäjiä, joiden tavoitteena on jatkuva itsensä kehittäminen kaikilla elämänalueilla. Samalla lailla kuin uusliberalistinen ihannesubjekti huolehtii terveydestään, hän huolehtii myös ulkonäöstään. Kauneusleikkauksista puhutaan usein vapaana valintana, mutta onko valinta vapaa, jos vaihtoehtoja on vain yksi?
Asiasanat: kauneuskirurgia, ulkonäkö, kulttuurinen sairauskäsitys, hallinnallisuus