JOTTA LUKIJAT PAINAISIVAT MIELEENSÄ: Reportaasikirjan kaunokirjallisen journalismin todistavassa human interest -otteessa

Abstract

Pro gradun punainen lanka on puolalaisen toimittaja-kirjailijan Wojciech Tochmanin Bosnian sodan jälkipyykistä kertovan reportaasikirjan Kuin olisit kiveä syönyt kaunokirjallisen journalismin muodon ja lajin määrittelyssä ja analyysissä. Tutkielma kiertyy kohdeteoksen lähiluvun ja Tochmanin työtapoja ja intentioita valottaneen haastattelun ympärille. Lähiluvussa olen tarkastellut kohdeteosta niin kerronnallisia keinoja vangitsevasti ja tunteisiin vetoavasti käyttävänä esteettisenä kohteena kuin journalismin konventioiden sitomana sosiaalisena ja eettisenä toimintana, jolla on lukijoiden hyväksyntää ei-fiktiivisenä esityksenä tavoitteleva kommunikatiivinen ja todistuksellinen ominaisluonne. Tavoitteena on ollut kohdeteoksen eettisiä ja esteettisiä periaatteita, merkityksiä, muotoja ja lajikonventioita jäljittävä tekstianalyysi, joka on huomioinut tekstin tuottamiseen ja lukemiseen vaikuttaneen kontekstin, tekijän käytännöt, normit ja eettiset arvot sekä lukijan oletuksen tulkita reportaasi uutiskerronnasta poikkeavasta muodosta huolimatta faktaksi.

Kohdetekstin kerronnan todistuksellinen ote yrittää vakuuttaa lukijansa tarinan referentiaalisuudesta, todenperäisyydestä ja luotettavuudesta. Me-kerronta kosiskelee lukijaa todistavan toimittaja-kertojan rinnalle jakamaan hänen näkemyksensä ja johtopäätöksensä. Toimittaja-kertoja on tapahtumien tulkitsijana, niihin osallistuvana ja niitä kirjaavana pitkälti vastuussa siitä, miten tarina on kerrottu ja kuinka lukijat todistukseen asennoituvat. Eettisyys liittyy muun muassa väittämiin, joita toimittaja-kertoja tekee aktuaalisesta maailmasta ja kuvaamistaan todellisista ihmisistä. Vapaan epäsuoran esityksen ja yksinpuhelun kaltaisen esityksen avulla toimittaja-kertoja vie lukijansa journalismin käytännöissä vakiintuneeseen human interest -esitystyyliin sopivasti toisen ihmisen subjektiivisten kokemusten alueelle ja mielensisäiseen todellisuuteen. Kun todellisuutta on tulkittu toisen ihmisen ajatusten, asenteiden, unien ja hämärien muistikuvien maailmasta käsin, seisotaan vääjäämättä keinuvalla todellisuuspohjalla, faktan ja fiktion rajalla. Kaunokirjallisen journalismin lukijat voivat suvaita todellisuutta ja totuutta koskevaa epävarmuutta, jos pelisäännöt on kerronnassa avoimesti selvitetty.

Kaunokirjallisen journalismin ensisijaisen eettisen ja epistemologisen päämäärän on oltava kerronnallisten keinojen käytöstä huolimatta paikkansapitävä, todenmukainen ja vastuullinen todistaminen. Genre haastaa pohtimaan faktan ja fiktion rajaa. Journalistisen ei-fiktion tutkimus rikastuu kirjallisuustieteen ja journalistiikan yhdistävästä kontekstuaalisesta tarkastelutavasta, joka ei jää kiinni vain tekstiin vaan ottaa huomioon myös tekstinulkoisen todellisuuden, journalismin säännöt ja ihanteet, tekijän ja lukijan.

Avainsanat: genre, lähiluku, fakta, fiktio, ei-fiktio, kaunokirjallinen journalismi, reportaasi, uutinen, human interest, todistamisen näkökulma, referentiaalisuus, kerronnalliset keinot, estetiikka, etiikka, epistemologia